So Apalled Rewa

Tallimme oma kasvatti So Apalled Rewa eli Aapo on selvästi perinyt luonteensa ensisijaisesti emältään. Aapo on luonteeltaan herkkä mutta todella kiltti ori. Emänsä tapaan myös Aapo saattaa toisinaan säpsähdellä yllättävistä äänistä ja vilkuilla jotakin uutta tavaraa epäileväisesti, mutta rentoutuu kuitenkin pian huomatessaan esineen olevan vaaraton.

Hoitaessa Aapon voi antaa kenen tahansa käsiteltäväksi. Tämän orin kanssa ei tarvitse pelätä, että se alkaisi missään tilanteessa isottelemaan ihmiselle. Taluttaessa Aapo kävelee rauhallisesti ihmisen vierellä, edes tammojen tarhojen ohitse orin käytös ei muutu, ei vaikka tammat tarhassa sekoaisivatkin. Oria epäilyttävät asiat saavat sen vain jännittymään, mikä näkyy vain pienenä steppailuna ja jännittävän asian väistelyllä sekä tuijottamisella, mitään valtavia hepuleita se ei siis kuitenkaan saa. Karsinassa Aapon voi harjata vaikka vapaana, tämä hevonen ei hievahda askeltakaan ilman ihmisen käskyä. Orin saa harjata kaikkialta aivan rauhassa, ja kavioitakin voi putsata vaikka tunnin. Myöskään varustaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia.

Ratsastaessa Aapo vaatii selkeät avut, jotta se ymmärtää mitä ratsastaja tahtoo. Aapo on ratsuna myös melko paljon anteeksi antava. Ori on varsin herkkäsuinen, mutta mikäli ratsastaja erehtyy liian vahvoja apuja käyttämään, Aapo ei kuitenkaan heti kovin näkyvästi protestoi. Työskennellessään Aapo antaa aina itsestään aivan kaiken irti ja sen kanssa onkin varsin mukavaa työskennellä. Mikään show-kouluhevonen Aapo ei ole, joten sen askeleet eivät aina näyttävyyden puuttumisen vuoksi kaikkia tuomareita miellytä mutta ainakin ratsastajalla on mukava istua orin satulassa. Lisäykset ovat Aapon heikkous, ori tarjoaisi niin paljon mieluummin laukkaa, kuin menisi lisättyä ravia. Pitkällisen treenauksen tuloksena lisäyksetkin kyllä sujuvat. Pohkeenväistöt ja taivutukset taas ovat Aapon vahvuus.

Esteitä Aapolla hypätään vain pienenä vaihteluna, ihan vain vaihteluna. Tämä hevonen ei todellakaan ole mikään estehevonen eikä se erityisemmin siitä nautikaan. Hypätessä orilla on usein hankaluuksia hahmottaa oikeata ponnistuskohtaa ja se vaatiikin paljon tukea ratsastajaltaan. Maastossa Aapo säpsähtelee helpommin, mutta orin kanssa kuitenkin pärjää kunhan muita hevosia on matkassa seurana.

t. Merrilyn 51 (s. 25.04.2014) e. Starlet 51 - om. Area 51 Arabian Horses
t. Camorra Rewa (s. 01.02.2015) e. Elburn Crefëllec - om. Amanda VRL-10878, Alondra
t. Ialoella Rewa (s. 18.04.2019) e. Oldfinion Illumination - om. Breawa

18.1.2020 KRJ:n alaiset tarinakilpailut, kilpailupaikka Hopiavuori, taso int II, sija 5/6
Tehtävä: Miten menivät vaativan luokkien koulukisat syrjäisellä Hopiavuoren tallilla paikallisen mittappuun melko komeassa maneesissa? Tulitko näyttämään mallia maalaistolloille, vai onko pienessä luokassa aidosti ihanaa startata taukona kaikesta hulinasta?

Tuotos: Hiljaisen maneesin kammo
Jo jonkin aikaa kilpailuista tauolla olleen kasvattimme So Apalled Rewan otto mukaan Hopiavuoreen ei ehkä ollut paras päätös jonka alkaneella vuodella olen jo ehtinyt tehdä. Aapoksi kutsuttu 10v orimme oli jo ulkokentällä suorittamassamme verryttelyssä hieman jännittynyt, mutta maneesiin siirtyminen sai maailmaa nähneen orinkin jäykistymään kauhusta hetkeksi. Pienen yleisön edelliselle ratsukolle antamista aplodeista huolimatta tulin kieltämättä itsekin kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten hiljaista maneesissa oli siihen verrattuna, minkä metelin keskellä yleensä isommissa kilpailuissa oman suorituksen sai tehdä.

Saadessamme luvan siirtyä kouluaitojen sisään, tunsin orin olevan yhä hieman jännittynyt vaikka miten yritin ratsastaa omaan rauhalliseen tapaani oria. Onneksi ehdimme ratsastaa myös erityisesti Aapossa puhaltelua aiheuttavassa yleisöpäädyssä hetken ennen suorituksemme aloitusta. Itse rata sujuikin alkuhermoilun jälkeen kohtalaisesti, kunnes kesken ravilisäyksen kuulin maneesin katolta tippuvan lunta. Lumesta koituva ääni sai yleensä kohtalaisen vaatimattomat lisäykset esittävän Aaponkin yllättäen pyrähtämään raviin jonkalaista se ei ollut pitkään aikaan esittänyt edes kotona. Loppujen lopuksi tuo ylimääräinen ääni tuli siis kerrassaan erinomaiseen aikaan! Radan edetessä Aapon jännitys hälveni ja mielestäni ratamme parani loppua kohti. Lumilautat maneesin katollakin pysyivät paikoillaan loppuajan ja lopputervehdykseen tulinkin jo leveä hymy kasvoillani!

04.07.2016 kouluvalmennus, valmentajana Carlene Ditmarc (evm) kirjoittanut omistaja
Niin mukavaa kuin lomalla aina onkin, on myös mukavaa palata taas takaisin töihin valmentamaan ratsukoita, varsinkin niitä jotka ovat tehneet ahkerasti töitä ilman minuakin. Yksi näistä ratsukoista on Miltsu ja laatuarvosteluun tähtäävä oldenburgori So Apalled Rewa, jota olen valmentanut jo pidemmän aikaa säännöllisesti. Tänään pidin valmennuksen heille ensimmäistä kertaa lomani jälkeen.

Kuten aina, Miltsu ja Aapo olivat jo kävelemässä alkukäyntejä, kun saavuin Breawan harjoituskentän reunalle. Annoin Miltsun verrytellä hevostaan vielä hetken itsenäisesti myös ravissa, samalla kun itse seurasin heidän työskentelyään. Jo ennen varsinaisten tehtävien suoritusta näin ratsukossa tapahtuneen kehitystä, ihan jo perustyöskentelyssä!

Tästä innostuneena päätin, että ratsukko saisi esittää minulle nyt koko intermediate II-tasoisen radan jota he yleensä ratsastivat kilpailuissa. Rata alkoikin varsin vakuuttavasti, Aapon näyttäessä aiempia valmennuksia luottavaisemmalta ratsastajaansa. Piaffen pyytäminen sai orin kuitenkin taas hätiköimään hieman ja sen askeleet olivat aivan liian kiireiset, vaikkakin nyt ori pysyi oikein hyvin paikoillaan! Kun piaffe oli taas ohi, meno näytti taas paremmalta. Hevosen lisäksi, myös Miltsun avut olivat kehittyneet hienovaraisemmiksi ja ratsukko oli harmoonisemman näköinen. Laukanvaihtosarjat olivat kuitenkin vielä treenin tarpeessa, sillä niissä Aapo jännittyi ja rytmi ei oikein pysynyt. Muuten rata oli kuitenkin oikein hyvä!

Keskityimmekin lopun ajan valmennuksesta ensisijaisesti radalla ilmenneisiin ongelmakohtiin, piaffeen ja laukanvaihtoihin. Näitä treenatessa huomasin myös Miltsun itse jännittyvän näissä ratsukolle vaikeammissa kohdissa. Herkkänä hevosena Aapo tietenkin huomasi sen ja jännittyi itsekin. Suurin "ongelma" tässä siis oli ratsastaja. Valmennuksen lopussa painotinkin Miltsua pysymään itse rauhallisena, radalla ollessa ei ole kiire.

04.03.2016 kirjoittanut Joselyn (evm) kirjoittanut omistaja
Breawassa vietetään tällä viikolla paloturvallisuusviikkoa, mikä on tuonut vähän ekstraohjelmaa päiviimme. Tänään me, tallityöntekijät harjoittelimme tallin ja hevosten evakuointia. Olimme jo eilen olleet luennolla aiheesta ja tänään oli käytännön vuoro. Noin puoliltapäivin aloitimme harjoituksen.

Vaikka tilanne olikin vain harjoitus, se tuntui silti nostavan adrenaliinitasoja heti. Harjoituksen alkaessa kiirehdin puoliveriori Aapon luokse, joka oli minun vastuullani harjoituksessa. Ori katseli jo karsinan oven takana hieman jännittyneenä ohitse kiirehtiviä ihmisiä ja muita hevosia. Olimme saaneet ohjeeksi tehdä hevosille naruista riimut ja se sujuikin varsin mallikkaasti minulta eikä Aapokaan tuntunut olevan kovin kummastunut erilaisesta varusteesta.

Saatuani narun orin pään ympärille, lähdimme muiden perässä ulos. Huomasin Aapon epäröivän karsinasta lähtöä, mutta pidempiä suostutteluja sen matkaan saamiseksi ei onneksi tarvittu. Kävellessäni itse rivakkaa tahtia lähintä uloskäyntiä kohti, ori otti muutaman raviaskeleenkin mutta hidastaessani hieman, se siirtyi taas reippaaseen käyntiin. Harjoituksemme ei kuitenkaan päättynyt ulos pääsemiseen, vaan vielä ulkona hevonen tuli sitoa jonnekin kiinni tai laittaa tarhaan. Pikaisen mietinnän jälkeen päädyin sitomaan orin aidantolppaan, jonka luokse se jäi seisomaan varsin rauhallisen oloisena. Täytyy sanoa, että olen aika tyytyväinen yleensä helposti jännittyvän orin käytökseen!

08.01.2016 kirjoittanut omistaja
Huhhuh mitkä pakkaset Breawaankin ovat saapuneet. Kovista pakkasista huolimatta hevoset on kuitenkin liikutettava, varsinkin kun maneesimme on onneksi lämmitetty. Kuitenkin pakkaset ovat selkeästi vaikuttaneet hevosten käytöksiin. Pakkasen aiheuttamat jatkuvat rasahdukset ovat tehneet Aaponkin hoitamisesta taas aavistuksen ärsyttävämpää. Eihän ori säpsynnälleen mitään voi, mutta jossain vaiheessa se alkaa ottaa päähän. Varsinkin, kun hetki sitten jotakin rasahdusta säpsähtänyt ori alkaa kuulostella jo oman, valtavan paksun loimensakin riisunnasta tulevaa kahinaa. No, ei auta, pitää toivoa että pakkanen lauhtuu pian.

Tallin lämmitetyssä maneesissa ei onneksi rasahtele edes pakkasilla normaalia enempää ja Aaponkin kanssa on treenattu ahkerasti. Olemme taas harjoitelleet valtavasti lisäyksiä, mutta tänään emme tehneet niitä lainkaan. Teimme Aapon kanssa kaikkea kivaa, mitä ori osasi. Rennompaa hölkkäilyä, vähän pohkeenväistöjä ja paljon taivutteluja vain. Myös orista huomasi että näistä hommista se tykkäsi, ne se osasi tehdä ja hyvin osasikin!

Orin ratsastuksen jälkeen riisuin hevosen karsinassa, pukien sen taas paksumpaan talliloimeen ja jätin syömään päiväheiniä sisälle.

07.03.2015 kirjoittanut omistaja
Arvostettu kouluratsastaja Jeremy Whirsted (evm) saapui tänään pitämään kouluvalmennusta tallillemme. Osallistuin Whirstedin valmennukseen omalla kasvatillani So Apalled Rewalla, joka on 10vuotias oldenburg ori. Aapo oli jälleen, kuten lähes aina, erinomainen ratsastaa. Ori teki aivan kaiken mitä pyysin ja yritti selvästi kaikkensa. Valmennuksen jälkeen myös Jeremy myönsi yllättyneensä positiivisesti, kun ulkonäöllisesti enemmän laadukasta, kilttiä puskahevosta muistuttava hevonen suoritti Intermediate II 2009/2014 kouluohjelman ilman isoja virheitä. Whirstedin kommenttien jälkeen orin ratsastajalla, minulla siis, taisi nousta kehut päähän vähän liikaakin. Päätin nimittäin, että tämä orihan viedään koululaatuarvosteluun! Laatuarvosteluissa täysiin pisteisiin oikeuttavat kilpailut orilla on jo aikalailla kilpailtu, mutta muuten työtä kyllä vielä riittää. Koska orin suku ei valitettavasti ole valtavan menestynyttä, joudutaan hevosella valmentautumaan nyt todella ahkerasti, että saataisi muista osioista mahdollisimman hyvät pisteet.