Emerentia

Näyttävä, luonteikas tamma. Hoidettaessa vänkyröi useimmiten vastaan minkä kerkeää, eikä ratsunakaan ole kaikkein helpoimmasta päästä. Asioiden vaatiminen ja määrätietoisuus kuitenkin maksaa vaivan, sillä osaavissa käsissä tammasta kuoriutuu osaava ja miellyttäväliikkeinen ratsu niin koulukentille kuin esteillekin.

Näin kuvaili Emerentian tuoja hevosta myynti-ilmoituksessa. Näyttävyydestä, en niin tiedä, mutta muuten tuo kuvaus tiivisti Emerentian luonteen aika hyvin. Mahdoton Emerentia ei todellakaan ole, mutta tammamaista luonnetta riittää vaikka muille jakaa.

Perusharjatessa tamma ei ole mitenkään erityisen hirveä, kunhan hoitaja ei jatkuvasti ole siirtämässä tammaa suuntaan ja toiseen ja kolmanteen. Kavioiden nostossa Emerentia osaa olla hermoille käyvä, eikä varmasti nosta jalkojaan jos ei oikeasti vaadita. Jos kaviota ei ole saatu puhdistettua noin viidessä sekuntissa, alkaa tamma nykiä jalkaa pois. Jos jalasta erehtyy päästämään irti liian aikaisin, on turha toivo saada sitä enää uudestaan ylös, ainakaan ellei välissä tappele toista kaviota puhtaaksi. Kavioiden puhdistuksen lisäksi peseminen on jotakin mitä tamma inhoaa yli kaiken.

Ratsastaessa Emerentia on herkkä ja eteenpäin pyrkivä. Jos tammalla ei ole koko ajan jotakin tehtävää, se keksii jostakin nurkasta jotakin muka niin pelottavaa ja alkaa kytätä sitä ja pelleillä. Ratsastajan on osattava vaatia Emerentialta asioita, tai muuten tamma heittää "ei osaa ei pysty eikä varsinkaan haluu" -vaihteen päälle vaikka tamma varmasti osaakin. Kouluratsuna Emerentialla on miellyttävät liikkeet, joissa on hyvä istua. Koulutuomarin näkökulmasta tamman ravi saisi olla näyttävämpää, vaikka eipä sen laukka tai käyntikään kovin ihmeellisiä ole. Väistöt ovat suokkitamman vahvuus ja ne se todella osaa, kunhan ratsastajakin osaa pyytää.

Esteillä Emerentia osaa käyttää häikäilemättömästi hyödykseen ratsastajan epävarmuutta. Jos ratsastaja itse hiemankin jännittää jotakin estettä, Emerentia ei varmasti hyppää sitä jos ei vaadita. Hypätessä tammalla riittää virtaa ja ratsastaja saa toisinaan pidätellä sitä ihan tosissaan. Minkään pennin päällä, tiukkoihin käännöksiinhän tämä suokki ei kykene, mutta usein tammasta löytyy sen verran vauhtia, että sillä saadaan kurottua pidemmässä tiessä menetetyt sekuntit kiinni.

Maastossa Emerentia on peloton huimapää. Vauhtia ja intoa riittää kenttäkilpailuiden maasto-osuuksilla. Oli tamman eteen kasattu millainen tahansa esteenkuvatus, hyppää Emerentia sen varmasti. Maastossa tamma lopettaa kenkkuilut ja pelleilyt, ja hyppää esteet vaikka ratsastajaa vähän hirvittäisikin.

o. Kastilaisten Viljami (s. 25.06.2017)
t. Kotipihan Morabella (s. 16.08.2024)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000) i/e. isä/emä - om. @

Päiväkirja 11.04.2020 match show Sysälässä
Tänään tehtiinkin Emerentian kanssa vähän erilainen kilpailureissu. Monipäiväisten kenttäkilpailuiden sijaan lähdimme tamman kanssa Sysälässä järjestettävään match show:hon.

Aamuvarhain alkaessamme lastata tammaa, kävi selväksi, että tänään ei ollut Emerentian paras päivä. Varsinaisesti lastaus ei tuottanut ongelmia, mutta heti hevosautoon päästyään tamma alkoi ärhennellä viereisessä karsinassa olevalle ja oli muutenkin hyvin levoton. Tamman käytös hevosautossa oli kuitenkin vielä pientä siihen nähden, miten se käyttäytyi kisapaikalle päästessämme. Meinasin hävetä silmät päästäni, kun heti autosta ulos päästyään pieni suomenhevostamma alkoi hyppiä ja huutaa kuin mikäkin ori!

Alunperin Emerentian piti olla tallityöntekijämme Kaisan esitettävä, mutta tamman käyttäytyessä niin levottomasti, päätimme ilmoittautumisen yhteydessä vaihtaa tamman esittäjää. Hennon ja pienen Kaisan sijaan Emerentian sai esittää jämäkkäluonteinen ja vahvempi Rami, jonka käsissä hyvin pirteä tamma varmasti pysyisi nurmipohjaisessa kehässä.

Onneksemme päivä alkoi suomenhevosten kehällä ja Emerentia oli parinsa kanssa ensimmäinen arvosteltava, eli kovin pitkään ei omaa vuoroa tarvinnut paikalla odotella. Kehään päästessään Emerentia oli hieman rauhoittunut, mutta rakenteen esittäminen paikoillaan tuotti hankaluuksia ja hevonen oli askellajeja esittäessään aika kiireinen, tästä johtuen tamma oli arvosteltavasta parista huonompi ja sai sinisen ruusukkeen.

Kehän jälkeen päätimme viedä Emerentian pian takaisin autoon odottamaan kotiinlähtöä. Hevosauton ollessa lähes tyhjä, Emerentia rauhoittuikin kohtalaisen hyvin karsinaan syömään. Vaikka aivan katastrofaalinen reissu ei Emerentiankaan osalta ollut, taisivat nämä olla viimeiset "kissanristiäiset" tamman kanssa hetkeen.

Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Emma Levonen (evm)
Olin saapunut varhain aamulla maastoestekurssille Breawaan oman ponini kanssa, mutta kesken alkukäyntien oma poninpalleroiseni alkoikin ontua niin, ettei maastoesteille lähteminen käynyt mielessäkään. Onneksi Breawan omistaja Miltsu, joka kurssia veti, lupasi minulle lainahevosen. Pikaisen puhelun jälkeen ja muutaman minuutin odottelun jälkeen tallista talutettiin kentälle omaa poniani vähän korkeampi rautias suomenhevostamma.

Kurssi alkoi kevyellä alkuverryttelyllä kentällä, jossa sain hyvin tutustuttua Emerentiaksi esiteltyyn tammaan. Emerentia tuntui aikalailla samanlaiselta kuin oma ponini, hyvin eteenpäin pyrkivältä ja vähän toohottajalta välillä. Muutaman kerran tamma keksi säpsähtää jotakin ja pompata pari sivuaskelta, mutta niihin tottuneena en erityisemmin itse hätkähtänyt sivuhypähdyksistä. Muut, omilla tai ainakin ennestään tutuilla hevosilla ratsastavat ratsastajat verryttelivät ihan vain sileällä, mutta minä sain ottaa Emerentian kanssa muutaman testihypyn kentällä, todeten tamman ihan kivaksi hypätä.

Lähdin siis varmoin mielin tamman kanssa muiden mukana maastoesteradalle. Rataa lähestyessämme huomasin Emerentian alkavan painaa hieman kuolaimelle, tamma taisi tietää jo mitä oli luvassa. Kurssilla oli paljon eritasoisia ratsukoita, itse lukeuduin niihin jotka eivät koskaan olleet maastossa hypänneet, ja siksi minä ja Emerentia menimme ihan vain helpoimpia esteitä. Mitä enemmän hyppäsimme, sitä kuumemmaksi suomenhevonen allani muuttui. Välillä minua itseäni hieman jopa hirvitti vauhti jolla tulimme osalle esteitä, mutta koska emme saaneet käskyä hidastaa ja tamma hyppäsi erinomaisesti hurjasta vauhdista huolimatta tai sen ansiosta, en liiemmin koittanut pidätelläkään hevosta.

Nyt, kun olin pikkuhiljaa alkanut päästä vauhdin ja maastoesteiden huumaan, tuntui että ratsastusaika loppui liian nopeasti. Vaikka olisinkin halunnut vielä jäädä, oli kuitenkin ajateltava myös Emerentian ja muiden hevosten jaksamista ja palattava tallille. Tallille palattiinkin pienen maastolenkin kautta ja takaisin Breawan pihaan päästessämme minun ei enää tarvinnut muuta, kuin kiittää Miltsua ja Emerentiaa, hypätä alas tamman selästä ja antaa hevonen Breawan työntekijälle joka lupasi hoitaa tamman pois. Kiitos vielä kerran hevosen lainasta ja kurssista!

Tarinakilpailut Orange Wood Ranch - sija 1/8
Tehtävänanto:
Pääsiäisenajan kunniaksi maastoradalle on piiloutunut riemunkirjava ja karvainen pehmolelutipu, joka vaihtaa paikkaa ratsukoiden suoritusten välillä. Missä tipu oli juuri teidän suorituksenne aikana, ja kuinka hevosesi suhtautui siihen? Istuiko se kannonnokassa vai keskellä rengasestettä?
Kirjoita parista virkkeestä lyhyehköön tarinaan pituinen vapaavalintainen kuvaus lelutipun näkökulmasta.

Tarina
"Voi kauhistus! Olin merenrannalla keskellä reittiä jolla kilpailevat ratsukot kaahasivat esteiden välillä. Taas yksi, hieman pienempi mutta sitäkin vauhdikkaampi suomenhevosratsukko tuli suoraan minua kohti täyttä vauhtia. Onneksi ratsastaja huomasi minut ja koitti hidastaa yhä nopeasti etenevää ratsuaan, joka ei kuitenkaan noin vain suostunutkaan kuuntelemaan. En kuitenkaan jäänyt ratsukon jalkoihin, sillä ratsastaja sai ohjattua hevosta hieman sivummalle ja ennen kuin kukaan ehti Tipua sanoa, ruskeat jalat tömistelivät rytmikkäästi aivan vierestäni."

Kommentti: Läheltä liippasi -tilanne, jossa onneksi ei tipulle pahasti käynyt. Tuomaria miellytti kirjoitustyyli, joka oli hyvin tipumainen, ja siten onnistunut.

Maastoestevalmennus - kirjoittanut Jenna
Emerentian kanssa päätettiin treenailla tarkkuusesteitä ja erikoisempia ratamestarin keksintöjä. Alkuverryttely sujui pienen taistelun jälkeen varsin näppärästi vaikka vauhtia tammassa tuntui olevan hieman liikaa.

Hyppytreeni aloitettiin tukeilla, joissa ei ollut ratsukolle mitään ongelmaa. Harjoitteluhyppyjen jälkeen siirryimme varsinaisiin harjoituksiin. Tarkkuusesteet eivät varsinaisesti olleet mitenkään erikoisia, mutta esteiden kapeus tekee niistä haastavia. Hevosen olisi tultava suoraan esteelle tai hyppäämisestä ei tulisi mitään. Emerentia tuli ensimmäisellä kerralla viistosti esteelle ja kielsi. Uudella yrityksellä ratsastaja oli tarkempi tiestä ja hyppy sujui mukavasti.

Muutamien erilaisten esteiden jälkeen siirryttiin erikoisempiin väkerryksiin. Tarjolla oli ikkunan läpi hyppäämistä, kulma estettä, somisteilla täytetty vene sekä tynnyreistä koottu leveyseste. Ratsastaja sai päättää mitä paria estettä harjoiteltaisiin. Päädyimme ikkuna- ja vene-esteisiin. Ikkunaesteellä Emerentia tuntui epäilevän aukon kokoa, joten ratsastaja sai rohkaista tammaa reippaasti. Reippaasta rohkaisusta huolimatta Emerentia kielsi ensimmäisellä kerralla. Tamman annettiin hetki hämmästellä estettä lähempää ennen uutta yritystä joka sujuikin paremmalla menestyksellä. Vene kaikkine höysteineen ei tuntunut Emerentiaa haittaavan piirun vertaan.

Parin hypyn jälkeen otettiin vielä radan pätkä, jossa ratsukko pääsi treenaamaan kaikkia päivän harjoitteita. Vauhtia oli aika paljon mutta ratsukko tuntui olevan hyvin samalla aallonpituudella.