Hupsistakeikkaa

Hupsistakeikkaa, lyhyemmin kutsuttuna vain Hupi, on ainakin kotona ollessaan jokaisen tätiratsastajan unelmatamma! Perusluonteeltaan Hupi on erittäin lempeä ja kiireettömyydestä pitävä hevonen. Kotitallilta lähdettäessä tamma on poissa mukavuusalueeltaan ja muuttuu huomattavasti säpsymmäksi, jolloin selkään sopii kokeneempi ratsastaja joka osaa pitää pään kylmänä tamman tuijotellessa kaikenlaista.

Maastakäsin Hupi sopii kenen tahansa käsiteltäväksi. Taluttaessa tamma osaa kävellä nätisti vierellä ihmisen määräämää vauhtia ja karsinassa se seisoo paikoillaan koko harjauksen vaikkei olisi edes kiinni. Hupi pitää erityisesti pitkistä harjaustuokioista, joissa se saa torkkua rauhassa ja toki herkut sekä rapsutukset otetaan ilolla vastaan. Varusteita Hupi ei erityisemmin rakasta, muttei niitä inhoakaan. Satulointi ei tuota ongelmia, kunhan vyötä kiristetään pikkuhiljaa. Suitsien kanssa Hupi ei aina olisi halukas avaamaan suutaan kuolaimille, mutta ottaa ne kuitenkin ilman suurempia taisteluita.

Ratsuna Hupi on rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Perusasiat tämän tamman kanssa onnistuvat, on selässä ketä tahansa. Kuitenkin mitä haastavammaksi tehtävät menevät, sitä tarkemmaksi Hupi muuttuu. Ylimääräistä eteenpäinpyrkimystä tammalla ei hirmuisesti ole ja lisäyksissä ratsastaja saakin hoputtaa tammaa ihan reippaasti. Kunhan ratsastaja vain osaa pyytää, irtoaa tästäkin hevosesta liikettä. Hupin liikkeet ovat varsin helpot istua ja tamman selässä onkin vaikeata olla istumatta siististi. Liikkeistä pohkeenväistöt ovat Hupin ehdoton vahvuus.

Estehevonen Hupi ei todellakaan ole. Tamma potee jonkinmoista rimakauhua ja mitä korkeammaksi esteet nousevat, sitä haastavampi on saada hevonen niistä yli. Yleensä Hupi hidastelee jo esteelle tultaessa, mutta jos ratsastaja laittaa tamman vauhtiin, muttei ole tarkkana viime metreille asti, lyö tamma jarrut pohjaan viime hetkillä.

Porukassa maastoillessa Hupi on todella kiva maastomopo. Myös maastossa tamma pysyy rauhallisena mutta tarpeen tullessa vauhtia löytyy, mutta jarrutkaan eivät katoa mihinkään. Yksin maastoilu ei kuitenkaan tule kysymykseen. Yksin ollessaan tamma säpsyy kaikkea ja on valmiina pakenemaan kotiin täyttä vauhtia.

Kisapaikoilla Hupista tulee esille uusia puolia. Tamma vilkuilee ja säpsyy kaikenlaista, aluksi toiset hevosetkin voivat olla epäilyttäviä. Ratsastajan ollessa kuitenkin itse rauhallinen ja jatkaessa työskentelyä, Hupi rentoutuu pikkuhiljaa. Yleensä kouluradalle päästessään Hupi alkaakin taas jo olla oma itsensä, vaikka pientä ekstrapuhtia saattaa vielä löytyä.

t. Breawan Hupsansaa (s. 21.06.2016)
t. Kastilaisten Hipsuli (s. 17.01.2023)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000) i/e. isä/emä - om. @

28.12.2020 kouluvalmennus - kirjoittanut lottis
Saavuin Breawaan totuttuun tapaan hieman aikataulustani myöhässä. Talli oli minulle jo entuudestaan tuttu, sillä siellä oli muutama kasvattini ja olin käyttänyt heidän hevosiaan omassa jalostustyössäni. Tällä kertaa työkeikkani oli kuitenkin kouluvalmennuksen pitäminen tallin omistajalle, Miltsulle tämän suomenhevostammansa, Hupin kanssa.

Miltsu oli juuri kipuamassa ratsunsa selkään, kun ennätin maneesiin avustamaan tätä selkään nousussa. Alkukäyntien aikana vaihtelimme Miltsun kanssa kuulumisia pitkästä aikaa, ja hän kertoi samalla tämän päivän ratsustaan sekä toiveistaan valmennuksen suhteen.

Hupi ei vaikuttanut kovinkaan eteenpäin pyrkivältä hevoselta, vaan Miltsu sai alati tehdä töitä, että saisi tamman mukavasti pohkeen eteen. Ratsukon meno näytti kuitenkin siltä, että ne olivat tehneet vuosia yhdessä töitä ja virheiden löytäminen oli paikoitellen erittäin haastavaa. Muutamia vinkkejä minulla oli kuitenkin antaa ratsukon työskentelyn viimeistelyksi ikään kuin loppusilauksena kaiken osaamisen päälle.

Miltsu sai läpi valmennuksen pysytellä koko ajan hereillä ja patistaa tammaansa työskentelyyn ja näyttikin, että Miltsu osasi ulkoa vaaranpaikat, joissa tamma kaipasi lisää kannustusta suoritukseensa. Edes laukkaharjoituksen jälkeen Hupin vauhti ei pysynyt yllä, vaan se tarvitsi säännöllisesti patistusta eteenpäin liikkumiseen sopivalla tempolla.

Hieman pahaltakin jopa tuntui päättää valmennus, kun en juurikaan osannut löytää ratsukolle oikeasti toimivia vinkkejä tai korjausta vaativia asioita, mutta toisaalta olihan sitä ilo katsella näin valtavan sujuvaa tekemistä, johon oli takuulla vaadittu vuosien ajan treeniä ja valmentautumista. Miltsu ja Hupi jäivät maneesiin suorittamaan loppuverryttelyä ravissa ja käynnissä, kun minun oli aika suunnata seuraavaan paikkaan valmennusta pitämään.

26.10.2016 kouluvalmennus - kirjoittanut R.
Dragon Age Estatessä vallitsi loppusyksy ja talvi oli nurkan takana. Muutama lumihiutale leijaili maahan, mutta sulivat samantien. Värin kylmyydestä ja odotin uutta ratsukkoa valmennettavaksi. Kaksikko oli lievästi myöhässä, mutta asia ei maata kaatanut, kun Pöpilään oli vaikea löytää. Viimein traileri saapui pihalle ja suunnitelmiin tuli muutos. Raikkaan ulkoilman sijaan menisimme lämmitettyyn maneesiin treenaamaan kouluasioita. Miltsu kertoi samalla vähän hevosestaan.

Ratsukko sai lämmitellä pitkin ohjin omaan tahtiin. Seurailin hevosen liikkeitä ja huomasin ratsussa rauhallisuutta, mutta potentiaalia. Miltsun toiveesta keskittyisimme saamaan tammaan isompaa liikettä lisäyksillä - tunnetusti hevonen oli vähän hidas. Pian pyysin ratsastajaa ottaa ohjat kevyelle tuntumalle ja aktiivista askellajia haettiin ensin käynnissä. Vetrymisen kannalta Miltsu teki voltit joka kulmaan ja isot ympyrät päätyyn sekä keskelle pitkiä sivuja. Miltsu sai kannustaa hevosta liikkumaan kokoajan aktiivisemmin, mutta kokoamisessa ei ollut ongelmaa, vaikka tamma meinasi asettua liikaa.

Vaihdoimme suuntaa ja siirryimme raviin. Tammaa sai pyytää liikkumaan taas aktiivisemmin, mutta olihan Miltsulla piiska kädessä. Tamma taipui ja asettui hyvin ympyröillä pienien apujen seurauksena. Pian alettiin tehdä lisäysharjoituksia lävistäjällä ensin ravissa. Aluksi tamma laahasi turpa maassa ja takaosa kaukana. Kehotin Miltsua kokoamaan tammaa lyhyeksi ja kannustamaan sitten reippaasti eteen. Äskeisessä lisäyksessä Miltsu ajoi vain tammaa eteenpäin kokoamatta. Kokoamisen kautta tamman takaosaan saatiin voimaa ja tamma alkoi liikkua hyvin irtonaisesti myös edestä. Toiseen suuntaan hevonen oli kankeampi, mutta toistojen kautta saatiin hevonen harppaamaan huolella. Kokoamista ja lisäystä otettiin myös käynnissä ennen laukkaharjoituksia.

Laukkaharjoituksessa Miltsu teki ensin muutamat hyvät nostot suoralla uralla. Kun nostot sujuivat, niin alettiin ympyrällä tehdä temmon muunteluita. Kokoaminen ja hidastaminen sujuivat hyvin, mutta lisäykseen kaipasin rohkeutta. Toinen suunta oli selkeästi helpompi tammalle. Lopuksi otettiin vielä kunnon laukan lisäykset lävistäjällä. Miltsu piti hevosen hyvin allaan ja kasassa, mutta rohkeutta vaadittiin enemmän. Tamma oli kokoajan hallinnassa, ei edes kuumunut - väsyi enemmänkin. Saimme muutaman hienon lisäyksen aikaan, jossa suomitamma laukkasi kunnolla ylämäkeen irtonaisin liikkein. Ratsukko sai ottaa omatoimisen loppuverryttelyn.

07.08.2016 irtohypytystä - kirjoittanut Creimeide
Matkasin tänään iltapäivällä Breawaniin irtohypyttämään Hupia. Tamma ei kuulema ole mikään esteihme, mutta olin vakuuttunut pienen irtohypyytyksen tuovan Huville mukavaa vaihtelua arkeen. Ensimmäisenä suuntasin kentälle rakentemaan irtohypytyskujaa ja kasasin sinne kolme pientä estettä. Sen jälkeen lähdin hakemaan Hupia ja löysin hevosen läheisestä ruohopohjaisesta tarhasta päiväunilta ja minua oikein säälitti mennä herättämään se! Hupi kuitenkin havahtui kävellessäni portille, nousi reippaasti pystyyn ja käveli ennakkoluulottomasti minua vartaan. Tamma vaikutti juuri sellaiselta hevoselta, johon olisi hyvin helppo rakastua!

Harjasin tamman pikaisesti, puhdistin kaviot ja laitoin sille suojat jalkoihin. Kävelytin Hupia hieman pihalla, jonka jälkeen päästin sen kentälle irti ja käskin ravaamaan ja laukkaamaan hetken molempiin suuntiin lämmittelyksi. Tamman tahti ei ollut päätä huimaava ja sainkin pyytää sitä muutamaan otteeseen liikkumaan enemmän eteen. Kun Hupi oli lämmitellyt tarpeeksi, ohjasin tamman kujalle jossa ensimmäiset esteet olivat vielä kavaletteinä ja viimeinen este oli pieni ristikko. Reilulla maiskuttelulla Hupi suoritti sarjan ensiyrittämällä, mutta ei selvästi ollut järin innoissaan tehtävästä.

Nostin kavaletit pieniksi ristikoiksi ja pyysin tamman suorittamaan ristikkosarjan. Hupi teki hieman laiskoja ja kehnoja hyppyjä, mutta suoritti kuitenkin puhtaasti ja sovitti askeleensa esteväleihin hyvin. Nostin viimeisen esteen 60cm korkeaksi pystyksi ja teimme tälle sarjalle pari toistoa, sillä ensimmäisellä yrittämällä en antanut pystylle tarpeeksi painetta ja Hupi kielsi. Onnistuneita suorituksia toistin kaksi, jonka jälkeen nostin pystyä 70cm korkuiseksi ja pyysin tamman sarjalle valtavasti kannustamalla ja maiskuttamalla. Ennakkoluuloistani huolimatta tamma hyppäsi pystyn epäröimättä! Olin ylpeä siitä. Siirryimme onnistuneen suorituksen jälkeen jo loppuverryttelyyn, sillä yritin saada hevoselle jäämään mahdollisimman positiivisen kuvan päivän harjoituksesta.

28.04.2016 tarinakisat Funfair ponies - sijoitus 1/2
Tehtävä: Yksi korealaisista on kovin ihastunut sinuun ja ratsuusi, eikä millään meinaa lähteä, vaikka hermosi alkavat olla jo räjähtämispisteessä. Minkä sepityksen keksit, jotta pääset eroon tästä tunkeilevasta ihailijasta?

Tuskaisen mietinnän jälkeen keksin viimein, miten pääsisin korealaisturistista joka seisoi keskellä trailerikujaa, katkaisten kaiken kulun kapealta kujalta. En tiedä mistä sain yhtäkkiä idean päähäni, mutta sen enempää miettimättä päätin kokeilla sitä. Selitin korealaiselle innoissani muutaman minuutin päästä maneesissa alkavasta vikellysshowsta, jossa olisi muka samanlainen hevonen kuin minulla.

Kun korealainen ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen, tajusin ettei tuo puhunut suomea. Voi piru, mitäs nyt kun minä en ainakaan koreaa puhu ja englantiakin välttävästi. Lopulta päädyin elekieleen: osoittelin ensin maneesin suuntaan, sitten kelloani ja lopulta hevostani Hupia. Seuraavaksi siirryin hevoseni viereen, tarttuen kiinni satulasta ja tehden muutaman erikoisen hypyn jotka yrittivät muistuttaa vikeltäjien hypähtelyjä. Tämän kaiken jälkeen tokaisin vielä maagisen show-sanan ja osoitin maneesia, saaden korealaisen kokemaan ahaa-elämyksen.

Hetkessä lyhyt korealaisnainen säntäsikin maneesia kohti, soittaen varmaan ystävilleen tästä mahtavasta showsta ja toisella kädellä vilkuttaen minulle. Ja nyt äkkiä trailerille pakoon! Toivottavasti huijaamani korealainen ei pettyisi valtavan pahasti, nimittäin mitään muuta showta täällä ei olisi, paitsi kentällä pyörivät koulukilpailut.

07.10.2014 Hupi saapui Breawaan
Breawan suokkijoukko sai tänään lisävahvistusta. Suomenhevostamma Hupsistakeikkaa muutti tallillemme Laura K:n omistamasta Hanhenpajusta. Nuori, Hupiksi kutsuttu hevonen oli varsin jännittynyt astellessaan ulos trailerista. Huolimatta hirnunnasta ja ympäriinsä tallin pihalla pyörimisestä Hupi kuitenkin kunnioitti ihmistä ja pysyi hyvin tallityöntekijämme käsissä. Vielä karsinaan päästessään tamma oli jonkin aikaa varsin levoton, mutta saatuaan kasan heinää karsinaansa, rauhoittui se melko nopeasti. Toistaiseksi Hupin kanssa on tarkoitus valmentautua kouluratsastuksessa sekä jatkaa siinä kilpailemista. Tamma on ehtinyt käymään jo muutamat kilpailut edellisen omistajansa kanssa sijoittuen, toivottavasti tamma tullaan näkemään palkintojen jaossa myös meidän omistuksessamme. Hupi on tarkoitus myös astuttaa jossakin sopivassa välissä ja mikäli kilpailumenestystä kertyy ja tamma todetaan fiksusti käyttäytyväksi, teetetään varsoja varmasti useampikin.