Pihistelijä

Pihistelijä syntyi pienehköön kahden perheen omistamaan yksityistalliin. Sen kasvattaja Virpi Kisma kasvatti pienimuotoisesti suomenhevosia ja suomalaisia puoliverisia. Hän oli miehineen kovin kiinnostuneita kouluratsastuksesta vaikkeivat huimille sijoille kisakentillä ole päässeetkään. Intohimo kuitenkin näkyi kasvatustyössä, josta lähti maailmalle pieni, mutta laadukas määrä kouluratsuja. Talli sijaitsi suuren kaupungin rajojen sisäpuolella ja kaupunki ei myöntänyt kaupungin tontille maastoilulupaa. Osalla kasvateista puhuttiin olevan ylimääräistä epävarmuutta maastossa mahdollisesti tämän takia.

Pihistelijä syntyi hyvin tavanomaisennäköiselle suomenhevosemälle. Emä suojeli varsaansa suurella, joidenkin mielestä vähän liiallisella, tarmolla. Orivarsa kasvoi ainoana varsana ilman merkittävää leikkikaveria. Vasta vuotiaana talliin syntyi toinen varsa. Ikäero oli kuitenkin turhan suuri silloin. Nuori ori oli suht helppo kouluttaa. Toki ruunaamattomuus antoi omat haasteensa, mutta kasvattajan mies oli päättäväinen että Pihistelijä saataisiin myytyä orina. Ja niin lopulta kävikin kun nuori ori muutti Breawaan.
Kirjoittanut © Lithy

Pihistelijä on ori, jonka olemuksesta huokuu ylpeys itsestä, oli tilanne mikä tahansa.

Maastakäsiteltäessä Pihistelijä on ihan kiltti, mutta kenen tahansa käsiin sitä ei voi antaa. Jos ihminen ei itsekään tiedä ihan varmasti, mitä haluaa tehtävän, ori kyllä käyttää tilaisuuden hyväkseen. Miksikään jyräksi tai potkijaksi ori ei kuitenkaan muutu, vaan saattaa steppailla hieman sinne tänne ja olla tottelematta ihmistä, ennen kuin tuo näyttää taas kaapin paikan. Ori saattaa aina hirnahdella hieman ohi kulkeville tammoille, mutta henkensä edestä ihmisen ei tarvitse orista kiinni pitää ja pelätä tuon lähtevän kohta. Ei, ei Pihistelijä on omasta mielestään aivan liian arvokas menemään itse tamman luokse, niiden pitää tulla hänen korkeutensa luo.

Satulaa vastaan Pihistelijällä ei ole mitään ja suitsetkin saa sille helposti päähän. Pinteleitä orin kanssa käytetään oikeastaan vain kilpailuiden palkintojenjaossa ja ori tuntuu sen itsekin tietävän. Pintelöidessä sillä on huono tapa steppailla jo hieman malttamattomana, mutta komennettaessa seisoo kyllä ihan nätisti.

Pihistelijä on henkeen ja vereen kouluhevonen. Orilla on korkea työmotivaatio ja sillä on varsin näyttävät liikkeet näin suomenhevoseksi. Pihistelijä ei ole mitenkään yliherkkä suustaan tai kyljistään, mutta turhaa kylkien kaivamista tai suusta nykimistä se ei salli yhtään, vaan tekee täysstopin. Painoapuja Pihistelijä kuuntelee erittäin tarkasti ja toimiikin jo lähes pelkästään niilläkin.

Toki Pihistelijä myös esteitä osaa hypätä, joskin yhtään ori ei siitä tykkää. Jotta hyvin nyrpeätä naamaa jo pikkuristikon nähdessään näyttävän orin saa hyppäämään yhtään mitään, ratsastajan täytyy olla ehdoton. Esteillä Pihistelijää saa ratsastaa todella paljon eteenpäin, mutta kuitenkin pitää jonkinlainen hienovaraisuus siinäkin. Älyttömästä pohkeiden paukuttelusta esteillä seuraa valtavia pukkeja ja stoppeja. Ori tarvitsee ratsastaa todella loppuun asti, tai muuten se suihkaisee juuri viime hetkillä esteen ohi tai vetää jarrut pohjaan.

Maastoilukaan ei ole ihan Pihistelijän juttu. Silloin tällöin lyhyt maastolenkki on orille ihan ok, mutta kyllästyttyään maastoteillä köpöttelyyn, ori saattaa keksiä vihreitä miehiä pusikkoihin ja käyttää niitä hyvänä tekosyynä u-käännökseen.

t. Kastilaisten Pinjata (s. 03.05.2022)
t. Kastilaisten Iloisa (s. 11.11.2022)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000) i/e. isä/emä - om. @

05.08.2016 kouluvalmennus - valmentajana Bris
Miltsu ja Pihistelijä verryttelivätkin jo kentällä, kun saavuin tallille vanhalla polkupyörälläni. Kaunis Pihistelijä hiukan säpsähti pyörän rutisevia ketjuja, mutta ei onneksi säikähtänyt enempää.

Miltsu oli pyytänyt minua valmentamaan kootun ravin ratsastamista, jota saisi kuulemma vielä harjoitella. Pyysin ratsukkoa nostamaan ravin, jonka Pihistelijä nostikin helposti ilman minkäänlaisia vastusteluja. Miltsu ohjasi tammansa pääty-ympyrälle minun puoleisellani lyhyellä sivulla, jonne Pihistelijä kääntyi hienosti. Kaarteessa ori kokosi itsensä hienosti, eikä Miltsun tarvinnut käskeä siihen lisää vauhtia ennen ympyrän loppua. Toisella yrityksellä liike onnistui vielä paremmin. Käskin Miltsua asettamaan Pihistelijän päätä vielä hiukan ympyrän suuntaisesti, jolloin ori kulki hienosti. Suunnanvaihdoksen ja muutaman onnistuneen toiston jälkeen valmennus taputeltiin onnistuneesti loppuun.

12.07.2016 koulukilpailut Korsituvan tallilla (evm), suoritus tuomarin (Tuula Virsinivu, evm) näkökulmasta
Olin tänään tuomaroimassa Korsituvan tallilla koulukilpailuja. Pitkä kilpailupäivä alkoi hiljalleen lähestyä loppuaan, mutta vielä muutamia ratsukoita olisi arvosteltava.

Yksi jäljellä olevista ratsukoista oli Miltsu ja Pihistelijä, jotka ravasivatkin kouluradan aitojen sisään heti edellisen, vanhaa kunnon suomenhevosta siromman puoliverisen ja sen ratsastajan saatua ratansa ratsastettua. Saimme sihteerini kanssa edellisen ratsukon arvostelupaperit melko nopeasti valmiiksi ja ehdimme hetken seurata suomenhevosratsukon viimehetken verryttelyä ja täytyy myöntää, että ori oli kyllä näyttävä suokiksi. Ulkomuodollisesti ja ennen radan aloitusta, saatoin myöntää orin olevan oikein kiva vaikken yleensä muhkummista hevosista pitänyt.

Toisenkin tuomarin ollessa valmis, asetuin taas "tuomarointimoodiini" ja kilisyttelin kelloa merkiksi, että ratsukko saisi aloittaa ratansa. Ratsukko nostikin laukan ja saapui kootussa laukassa alkutervehdykseen, johon ori ikävä kyllä ei pysähtynyt tasan ja tästä tuli heti arvostelupöytäkirjaan huomautus. Muuten pysähdys oli kuitenkin varsin siisti. Ratsukon suoritus jatkoi tasaisesti, tosin ravissa suoritettavassa avotaivutuksessa Pihistelijä jännittyi hetkeksi. Sulkutaivutuksissa taas ei ollut sanottavaa.

Nähdessäni rautiaan orin keskiravin, en voinut olla päästämättä hiljaista ooh äännähdystä suustani, sen verran hyvää ravi oli. Ohjelmassa olivat taas luvassa avo- ja sulkutaivutukset ja tällä kertaa nekin sujuivat aiempaa paremmin. Käynneissä ratsukolla oli vielä vähän harjoiteltavaa, lisätty käynti olisi saanut edetä enemmän. Myös orin koottu laukka jätti minut vähän pettyneeksi, olihan se hyvin koottu mutta kokoamisen myötä myös laukan voima katosi. Laukanvaihdoissa ja keskilaukassa ratsukko kuitenkin tsemppasi taas ja niitä olikin mukavaa katsella. Lisätty laukka olisi taas saanut olla runsaampaa ja lisäyksestä koottuun laukkaan siirryttäessä hevonen vastusteli hetken ratsastajan apuja.

Ratsukon saapuessa lopputervehdykseen, olin yhä ihastunut hevosen ulkonäköön mutta tämä ei varmasti ollut paras suoritus, jonka ratsukko oli tehnyt.

10.10.2015 päiväkirjamerkintä, heijastinmaasto Metsälammen Ratsutallilla - kirjoittaja: Katri (evm)
Hrrrh miksi olinkaan suostunut taas Miltsun päähänpistoon? Olin suunnitellut treenaavani tänään muutaman päivän päästä oleviin koulukilpailuihin, mutta kun olin tullut tallille, oli suokkiratsuni lastattu jo hevosautoon ja Miltsu hoputti minua kyytiin. Kysyessäni, mihin olisimme menossa, sain vain vastauksen: maastoon. Just, kyllähän Miltsu tiesi etten ollut maastoihminen eikä Pihistelijä maastohevonen? Hetken mietinnän jälkeen annoin periksi ja suostuin kuitenkin mukaan matkalle.

En ollut nähnyt Pihistelijää ollenkaan tänään, ennen kuin ottaessani sen ulos trailerista. Ruskea ori puettuna heijastinhuopaan ja -suojiin oli aluksi järkyttävä näky, mutta hetken tuumailtuani totesin pimeällä heijastinten olevan ihan tarpeelliset. Ei auttanut muu, kuin pukea itsellekin muutama heijastin ja nousta selkään niin sopisin yhteen hevosen kanssa.

Liikkeelle päästyämme Pihistelijän kanssa pitkässä hevosjonossa maastoilu oli itseasiassa ihan mukavaa. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin ori alkoi selvästi kyllästyä maastossa kävelemiseen ja meinasi ottaa oikeudekseen tehdä u-käännöksen, jonka sain kuitenkin estettyä. Hetken ori jatkoi taas kiltisti eteenpäin, kunnes keksi säpsyillä pusikkoja ja rasahduksia, mikä ärsytti itseänikin niin että ojensin ratsuani hieman päättäväisemmin. Nyt ojennus meni selvästi perille ja rautias jatkoi muiden perässä kävelyä hieman tylsistyneen oloisena.

Hevosen rauhoittuessa aloin itsekin hieman nauttia kävelystä ja katsella maisemia jotka olivat ihan kivat. Päästessämme kylälle jossa meitä odotti pieni lauma hevosbongareita, Pihistelijä piristyi selvästi. Taas alkoi se ylpeä hörinä ja pörinä ja showsteppailu, voi miten tuo selvästi nauttikaan huomiosta! Kylän läpi kuljettuamme Pihistelijä olisi selvästi halunnut taas kääntyä takaisin jatkamaan showtaan mutta jatkoi kuitenkin muiden hevosten perässä vastaväitteittä, kun muistutin oikeasta suunnasta.

Koko maaston kruunasi ehdottomasti takaisinpäin tullessamme järven rannalla kävely! Hiljainen ja hieman jo jäätynytkin lampi oli lumoava. Valitettavasti rannalla oli myös valtavan kylmä, mutta tunnelman takia pieni kärsimys ei haitannut. Pian rannalta pois lähdettyämme olimmekin taas lähtöpisteessä Metsälammella. Näin nyt mietittynä maastoiluun osallistuminen ei ollutkaan niin kamalaa. Maastoihmistä minusta ei kuitenkaan tehdä eikä Pihistelijästä maastohevosta, mutta ehkä voisimme taas Breawassa joskus käydä metsäkävelyillä.