Tuiskulan Tähdikki

Jos Tähdikki olisi ihminen, se olisi ehdottomasti maatalon emäntä, joka ei pelkää tarttua työhön! Tamma osaa olla melko luonteikas tapaus, mutta kun sen ajatuksenjuoksun oppii tuntemaan, arki rullaa yleensä melko tasaisesti.

Tarhasta ja karsinastaan Tähdikki on melko tarkka, se ei suinkaan siedä ketä tahansa tarhakaverikseen ja onkin aina omanlaisensa työ löytää tammalle kaveri, joka tanssii nöyrästi sen pillin mukaan. Kuitenkin, kun Tähdikki hyväksyy jonkun ystäväkseen, se on todellakin ystävä isolla sydämellä. Myös ihmisten kanssa tamma suhtautuu vieraisiin melko happamasti, paha se ei ole koskaan kenellekään, mutta uusien ihmisten on turha haaveillakaan, että tamma seuraisi korvat hörössä ihmistä ruohoa lainehtivalta laitumelta vapaana koko matkan talliin, ottamatta matkallakaan ruohotupsua matkaansa. Sellaistakin tamma on luottoihmisensä kanssa tehnyt, mutta muiden on syytä pitää se riimunnarun päässä taluttaessa ja ehkä myös hoitotoimenpiteissä.

Tähdikin pitäessä todella tarhaa ja karsinaansa omana valtakuntanaan, on tamma mukavinta hoitaa yleensä tallin hoitopaikoilla tai vaikka käytävällä. Tähdikin jos erehdyt sitomaan karsinaan kiinni, sen kuulevat varmasti kaikki tallissa olevat, tamman kolistellessa kaltereita ja suolakiveä sekä kuopiessa tauotta. Hoitopaikalla tamma seisoo yleensä hyvin siististi, oli toimenpiteenä sitten harjaus, varustaminen, pesu tai harjan leikkaus. Myös tallilla säännöllisesti käyvän kengittäjän tamma on jo hyväksynyt, mutta eläinlääkärille se esiintyy lähes poikkeuksetta hapannaamana.

Kuten sanottu, Tähdikki ei työtä pelkää (eikä kovin monia muitakaan asioita) ja onkin ratsuna melkoisen menevä tapaus. Kouluratsastus ei ole aivan tämän hevosen laji, se kun ei nauti lainkaan ratsastajan pikkutarkkuudesta ja pitkäjänteisesti asioiden toistamisesta kentällä. Tähdikin mukava puoli kouluratsuna on se, että yleensä tammalta ei tarvitse mitään pyytää kahteen kertaan, tosin mikäli niin teet (koska olet Tähdikin mielestä malttamaton), se varmasti kertoo oman mielipiteensä kipakalla takajalan heilautuksella tai muutaman sekunin pysähdyksellä vingahduksen kera.

Rataesteillä Tähdikki on luottopeli! Tämä hevonen hyppää mitä eteen tulee, vaikka ponnistuskohta ei aivan osuisi nappiin. Ratsastajan tekemästä vauhdin säätelemisestä Tähdikki ei erityisemmin pidä, se kun luottaisi mielellään omaan arviointikykyynsä, mutta hieman happasti ja toisinaan protestoiden se kyllä osaa ja pystyy hidastamaan pyydettäessä.

Maastossa ja maastoesteistä Tähdikki pitää. Luonnon keskellä tämä "maatalon emäntä" on omimmillaan. Tähdikin kanssa voit lähteä yksin hengähtämään ja samoilemaan umpimetsään, se kun tarpoo varsin varmajalkaisesti ja tottuneesti pimeässäkin metsässä eikä pahemmin pelkää mitä ikinä tulee vastaan. Myös rallimaastoihin tästä hevosesta löytyy vaihde, todellakin! Maastolaukkakilpailuissa vauhtiin päästyään maisema vilisee silmissä ja pitkä laukkasuora on hetkessä loppu. Maastoesteilläkin Tähdikillä vauhtia piisaa, mutta maastossa se kuuntelee paremmin myös ratsastajaansa ja tiet sekä vauhti voidaan päättää ratsukkona.

Kilpailupäivinä Tähdikin "oman tilan rakkaus" tulee hetkittäin hyvin ilmi. Tamma kun on aina hieman nihkeä lähtemään kotipihastaan. Traileria tai hevosauton avointa siltaa lähestyessä se yrittää hyvin monesti muistaa "hellan jääneen päälle" ja tehdä u-käännöksen takaisin tallia kohti. Kuitenkin, kunhan taluttaja on hereillä ja päättäväisenä, tamma kävelee autoon ihan hyvin ja matkustaa sievästi, mitä nyt vinkuu jos matkaseuraksi on laitettu joku, joka ei osaa pitää turpaansa omalla puolellaan. Vaikka lähteminen Tähdikin kanssa on joskus hieman vaikeaa, yleensä sen silmiin syttyy uutta pilkettä kisapaikoilla. Kun Tähdikki lähtee kisaamaan, niin se sitten todellakin lähtee ja antaa aivan kaikkensa, ihmekös tamma onkin melkoinen rusettihai!

o. Kastilaisten Hankiainen
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000) i/e. isä/emä - om. @
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000) i/e. isä/emä - om. @

26.08.2016 päiväkirjamerkintä
Ostaessani jokin aika sitten Tähdikin Tuiskulasta, ajattelin ostavani kivan suomenhevostamman jolla pääsisi ehkä CIC1 tasoisia luokkia menestyen kohtalaisesti, mutten odottanut tammasta vuosisadan rusettihaita. Vaan halleluja, minkä aarteen ostinkaan, kun nyt olen alkanut tutkia hevosen sukua! Lähes koko suku täynnä palkittuja suomenhevosia ja mikä parasta, suurin osa useammassa laatuarvostelussa palkittuja. Tällä perusteella suku on siis täynnä hyviä yleissuomenhevosia!

Tähdikin emä ja isä eivät ehkä ole vielä menestystä, mainetta ja mammonaa niin niittäneet, mutta ovathan nekin vielä nuoria. Mitä felissan kanssa vielä sukuja tutkiessani viestittelin, on myös Tähdikin vanhemmilla tavoitteena näyttäytyä laatuarvosteluissa ja sukujen perusteella uskon, että ne menestyvät varmasti. Nyt kun olen tamman sukua niin tutkaillut, olen alkanut harkita josko kävisin joskus esittelemässä myös Tähdikin kenttähevosten laatuarvostelussa. Ainakin suvun perusteella tästä varsasta pitäisi tulla esittelykelpoinen, huippuyksilö! Vai uskaltaako joku väittää vastaan, kun tamman suvussa on peräti yhdeksän kenttähevosten laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla palkittua hevosta.

22.08.2016 päiväkirjamerkintä
Muutama päivä sen jälkeen, kun olin käynyt Tuiskulan Tallilla katsomassa pientä Tähdikki-tammaa, soitin felissalle ja ilmoitin ostavani Tähdikin.

Odottavan aika oli pitkä, mutta lopulta sekin loppui ja tänään lähdimme hakemaan varsaa uuteen kotiin. Lastasimme Breawasta lempeän friisiläistamma Wytsken traileriin matkaseuraksi ja henkiseksi turvaksi varsalle ja suuntasimme Tuiskulaan.

Tuiskulan pihalle päästyämme näimmekin juuri sopivasti tallista talutettavan pientä putipuhtaaksi puunattua tähtipäistä Tähdikkiä ja perässä sen vaaleanpunarautiasta emää, joka ei tietenkään sisältynyt kauppaan. Pieni Tähdikki käveli varsin luottavaisen ja reippaan näköisenä taluttajan vierellä kohti traileria, kun taas sen ehkä onneksi takana oleva emä teki täysstopin ja näytti aivan kauhistuneelta nähdessään trailerin. Myös varsan kävelytahti hiipui mitä lähemmäs traileria tultiin ja lastaussillan edessä vauhti tyssäsi täysin. Kun vielä melko pieni, mutta kuitenkin vieroitusikäinen varsa vilkaisi emäänsä ja näki herkuilla eteenpäin lahjotun tamman tulevan perässä, ei tarvinnut painostaa kovin paljon, että varsa suostui kävelemään traileriin. Tähän mennessä Tähdikki vaikutti varsin fiksulta pikkuotukselta, sillä mentyään trailerin sisään, se jäi ihmettelemään vieressä hörisevää, isoa ja mustaa Wytsketammaa. Sulkiessamme lastaussiltaa varsan takana, Tähdikki kuulosteli ääniä hieman jännittyneempänä muttei edelleenkään järjestänyt ylimääräistä showta.

Mukavan kivuttoman lastauksen jälkeen teimme felissan kanssa kauppapaperit Tuiskulan Tähdikistä, minkä jälkeen lähdimme hitaasti mutta varmasti kohti Breawaa, jossa tallityöntekijämme odottivat jo uteliaina. Tänään Tähdikki saisi toipua matkasta rauhassa karsinassa ja huomenna se pääsisi tutustumaan toisiin nuoriin hevosiin pihattoon.

16.08.2016 päiväkirjamerkintä
Selaillessani tänään netissä myytävät suomenhevoset yhteenkokoavaa sivustoa, kiinnitin huomioni Tuiskulan Tallin myynti-ilmoitukseen. Ilmoituksessa kaupattiin useampaa suomenhevosvarsaa joista yksi oli vasta muutama päivä sitten syntynyt tamma, josta ennustettiin ainakin ilmoituksessa hyvää kenttähevosta. Hieman Breawan hevostilannetta mietiskeltyäni hoksasin tallissa olevan kyllä tilaa vielä yhdelle kenttäsuomenhevostammalle, ehkäpä tosissani voisin harkita tuon muutaman päivän ikäisen varsan ostoa?

Innostuttuani rautiaaksi kuvatusta suokkivarsasta, kulutin pienen ikuisuuden tammavarsan suvun tutkimiseen. Ainakin emälle löysin netin syövereistä kilpailutuloksia kenttäratsastuksesta ja isäkin vaikutti käypäiseltä yleishevoselta. Yleensäkin, mitä olin Tuiskulan kasvatteja kilpakentillä nähneet, hevoset eivät olleet näyttäneet ollenkaan hassummilta. Lopulta päädyin soittamaan tallin pitäjälle felissalle ja sopimaan tapaamisen jo heti samalle päivälle.

Päästessäni Tuiskulaan, felissa odottikin jo minua pihalla ja ohjasi katsomaan parhaillaan tarhailevaa Tuiskulan Tähdikiksi suunniteltua varsaa. Pikku-Tähdikki vaalea, ei erityisen siro muttei myöskään valtavan raskasrakenteinen pikkuvarsa, joka pitäytyi vielä melko tiiviisti hieman happamalta näyttävän emänsä lähettyvillä. Varsa ei juurikaan innostunut liikkeitään meille esittelemään ja kun se osoitti hieman mielenkiintoa tarhan laidalla olevia ihmisiä kohtaan ja yritti lähestyä, hätisti emä sen taas kauemmaksi.

Vaikka tällä näkemällä Tähdikki ei suurta wau-elämystä tuottanut, tuossa varsassa oli jotai mikä sai minut haluamaan sen. Aivan vielä en kuitenkaan uskaltanut ilmoittaa ostavani kenttähevosen alkua, mutta lupasin felissalle harkita tammaa ja ilmoittaa mihin tulokseen päädyn. Otin vielä muutaman valokuvan Tähdikistä ja lähdin taas takaisin Breawaan miettimään, saisiko Tähdikki täyttää tallin tyhjän karsinan.