Tohveli

Isä Unikeko on suurikokoinen (160cm) vahinko, jota kukaan ei suunnitellut - sen isäukko vain päätti karata tarhasta ja tehdä tuttavuutta Muurahaisen kanssa. Vaikka orin syntymää odotettiin sydän syrjällään isänä toimivan Unettoman lievästi vinksahtaneen luonteen vuoksi, oli lopputulema siitä huolimatta ihan fiksu ja selväpäinen. Vieroituksen jälkeen Unikeko muutti uudelle omistajalle kasvattajan kokemattomuuden takia. Ori aloitti ratsukoulutuksen päättyessä kilpailu-uransa helpoissa koulu- ja esteratsastusluokissa, mutta pian se osoitti todelliset lahjansa. Pikku hiljaa omistajan mielikuvissa ori oli kenttäratsu ja niin siitä sitten sellainen tehtiin. Unikeko kilpaili aina 14-vuotiaaksi asti tutustumisluokissa, kunnes jäi ansaitulle kilpailueläkkeelle ja siirtyi jalostuskäyttöön - olihan näin hienon orin sukua päästävä jatkamaan. Tätä nykyä Unikeko toimii edelleen jalostusorina ja tällä hetkellä sillä on yhteensä 14 jälkeläistä.

Isänisä Uneton oli 162cm korkea ruunikko suomalaismies ja luonteeltaan lievästi vinksahtanut. Oria ei mielellään lähestytty ja jopa hieman agressiivisen luonteensa vuoksi se saikin lähtöpassit monilta talleilta, joilla se majaili. Unettoman omistaja oli vakaasti päättänyt, ettei orin sukua jatketa luonteen periytymisen pelossa, mutta viimeisellä tallilla, jossa herra asui, se onnistui karkaamaan ja pistämään tamman paksuksi. Tempauksen jälkeen Unettoman luonne senkun paheni ja ori jouduttiin lopettamaan 8-vuotiaana alati vaarallisemmaksi muuttuvan käytöksensä vuoksi. Kilpailuissa Uneton ehti vierailla vain muutamaan otteeseen ennen viittä ikävuotta, jolloin se oli vielä jokseenkin hallittavissa ja jälkeläismäärä jäi vain siihen yhteen vahinkoon. Koskaan kenellekkään ei selvinnyt käytöksen syytä, sillä vanhemmista molemmat oli selväpäisiä ja kilttejä.

Isänemä Muurahainen on omistajansa Martan ensimmäinen oma hevonen ja luonteeltaan kiltin ja kultaisin otus, mitä maa päällään kantaa. Tamma toimii naisen opetushevosena ja sillä kilpaillaan kouluratsastuksessa pääosin Helppo B -luokissa, mutta silloin tällöin Martan tuttava käy näyttäytymässä myös Helppo A -tason radoilla. Muutamaan otteeseen tamma pyörähti myös esteradoilla, mutta pian toiminta putosi pois tamman kiinnostuksen puutteen vuoksi. Hyvin käynnistynyt kilpailu-ura keskeytyi, kun Muurahainen tuli vahingossa tiineeksi tarhastaan karanneelle Unettomalle ja voi sitä kauhun määrää Martan saadessa kuulla, että tästä tulisi varsan omistaja. Vieroituksen jälkeen orivarsa myytiin uutren kotiin ja Muurahainen palasi takaisin normaaliin arkeen. Tällä hetkellä 23-vuotias tamma on lopettanut kilpailemisen ja viettää eläkepäiviä, eikä sillä ole muita jälkeläisiä kuin Unikeko.

Emä Kenkämuoti oli 155cm korkea punarautias suomenhevonen, varustettuna mitä suurimmalla ja kultaisimmalla sydämellä. Tamma kilpaili nuoruudessaan niin este- kuin kouluradoilla, mutta joutui lopettamaan hyvin alkaneen uransa eläinlääkärin löytämien jalkavaivojen takia. Jaloistaan huolimatta omistaja halusi tammasta edes yhden ainokaisen jälkeläisen ja pitkien etsintöjen jälkeen tämä löysi kelvon isäehdokkaan. Kenkämuoti ehti viettää vielä harrasteratsun virkaa kunnes sairastui 12 vuoden iässä kaviokuumeeseen, joka uusiutui kerta toisensa jälkeen. Puolivuotta myöhemmin omistaja teki raskain sydämin lopetuspäätöksen silmäterästään.

Emänisä Paljasjalka oli massiivinen, joskin vain 149cm korkea ori, väriltään kauniin voikko. Luonteeltaan se oli ori isolla O:lla, mutta päässä tuntui siitä huolimatta olevan muutakin kuin lautasia hakkaava simpanssi - tyhmä se ei siis ollut ja ymmärsi, milloin kannattaa käyttäytyä siivosti. Kilpailu-uransa aloituksen jälkeen Paljasjalka rahdattiin kantakirjattavaksi ja onnistui nappaamaan sieltä II-palkinnon ja hyvät pisteet rakennearvostelusta. Kilpahevosen ohella ori toimi jalostusorina ja sen jälkeläismäärä kasvoi nopeasti yli kolmeenkymmeneen. Paljasjalka kuoli kunnioitettavassa 26 vuoden iässä ja sen lopullinen jälkeläismäärä nousi lähes sataan.

Emäemä oli 158cm korkea punarautias Aino ja luonteeltaan ailahteleleva tuuliviiri - ilkeä se ei kuitenkaan ollut, vain hieman tammamainen. Aino kilpaili hyvällä menestyksellä esteratsuna 100cm - luokissa ja ehti pyöräyttää maailmaan kaksi jälkeläistä. Myös näyttelyihin tamma rahdattiin ja muutamaan otteeseen siellä myös menestyttiin. Kun tamma saavutti 20 vuoden iän, alkoi tälle ilmaantua ties mitä vanhuuden vaivaa. 22-vuotiaana se kuoli luonnollisesti omalla kotitallillaan.

Sukuselvityksen 2 ensimmäistä polvea © Minja E.

t. Routapirtin Virsu (s. 11.06.2023)
t. Kastilaisten Hipsuli (s. 17.01.2023)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000)

Tarinakilpailut Orange Wood Ranch - sija 8/8
Tehtävänanto:
Pääsiäisenajan kunniaksi maastoradalle on piiloutunut riemunkirjava ja karvainen pehmolelutipu, joka vaihtaa paikkaa ratsukoiden suoritusten välillä. Missä tipu oli juuri teidän suorituksenne aikana, ja kuinka hevosesi suhtautui siihen? Istuiko se kannonnokassa vai keskellä rengasestettä?
Kirjoita parista virkkeestä lyhyehköön tarinaan pituinen vapaavalintainen kuvaus lelutipun näkökulmasta.

Tarina
"Massavan suomenhevosori Tohvelin suorittaessa rataansa olin päätynyt istuskelemaan kiviesteelle kahden kiven väliin. Ratsukon päästessä esteelle hevosen korvien pyörinnän perusteella se huomasi minut jo kaukaa mutta lähestyi silti tasaista vauhtia. Kuitenkin viime metreillä hevonen hidasti ja pysähtyi nuuhkimaan minua uteliaasti, välittämättä selässä sitä hoputtavasta ratsastajasta. Nuuhkittuaan riittävästi, ori suostui kääntymään takaisin tulosuuntaansa ja palasi taas pian takaisin päin hypäten ylitseni. "

1.4.2016 valmennus
Pidin tänään valmennuksen Tohvelille ja tallillamme ratsastavalle Sinille. Olin suunnitellut valmennuksen koostuvan pääasiassa normaalin radan ja sen eri kohtien treenaamisesta. Sinin kanssa olisin kyllä voinut teettää paaljon vaikeampiakin ratoja mutta Tohvelin kaivatessa positiivisia estekokemuksia, tein vain tyypillisen 100cm esteradan jonka kaltaisia nähtiin usein kilpailuissa.

Verryttelyn Sini ja Tohveli saivat tehdä aika itsenäisesti, huutelin vain silloin tällöin joitakin ohjeita menon parantamiseksi mutten puuttunut ratsastajan teettämiin tehtäviin. Sini joutui heti alussa huomaamaan ettei paksunahkaisempi Tohveli suomenhevosena ollut niin herkkä kuin tytön yleensä ratsastamat puoliveriset. Välillä Sinin avut olivat vähän liiankin vahvoja ja saivat Tohvelin säntäämään muutaman kerran turhankin reipaasti eteenpäin. Ennen hyppäämisen aloittamista Sini kuitenkin löysi oikean vahvuuden apuihinsa ja hevonenkin alkoi näyttää ihan tyytyväiseltä.

Radan hyppääminen aloitettiin matalalta korkeudelta. Ratsukon hypätessä ensimmäistä kertaa rataa yhdessä, Tohveli epäröi muutamillakin esteillä. Erityisesti vesimatto kauhistutti suokkia, mutta päättäväisenä ratsastajana Sini sai orin esteelle ja yli siitä, ei kovin tyylipuhtaasti mutta saipahan kuitenkin. Yleisesti rata ei ollut paras mahdollinen, tiet ja tahti olivat kyllä oikein hyviä, mutta Tohvelin epävarmuus näkyi selkeästi.

Radan korotuksen jälkeen meininki näytti taas vähän paremmalta, ainakaan Tohveli ei kytännyt esteitä samalla tavalla. Laukanvaihdot esteen päällä eivät aina menneet nappiin ja Sinillä meni aika kauan, ennen kuin hän sai vaihdettua laukan taas oikein. Tiet olivat kuitenkin edelleen ok ja rataa korotetiin valmennuksen huippuun eli metriin.

Metrin radalla Sinin kilpailuvaisto tuntui heräävän ja tämä rata oli huomattavasti aiempia vauhdikkaampi ja huusinkin muutaman kerran nuorelle naiselle käskyn hidastaa. Valitettavasti vauhdin lisäksi puoliverisiin tottunut neiti alkoi tehdä päättömiä teitä, jolloin minun oli pakko pysäyttää ratsukko. Saarnattuani hetken siitä, miten nuorella suomenhevosella ei käännyttäisi pennin päällä, ratsukko sai aloittaa ratansa uudelleen. Taas sain pari kertaa muistuttaa hyvistä teistä, mutta muuten rata oli ihan kiva ja sujuva. Ehkä parhaana kehityksenä oli orin laukanvaihdot jotka tapahtuivat lähes automaattisesti.

Kyllä Tohvelista vielä hyvä tulee! Tähän oli hyvä lopettaa hypyt ja ratsukko sai tehdä loppuverryttelyn.

13.03.2016 ERJn alaiset tarinakisat
Tehtävänanto:
Huomaat edellisenä iltana kilpailukutsusta, että 100cm luokassa ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Liekö Katriina halunnut hieman pientä extraa työhönsä vai sattuikohan tuomarilta ihan vain tahaton moka kutsuun (jälleen kerran). Löydätkö sopivan vai vähän epäsopivamman kuskin kilpahevosellesi viime tingassa? Saatko pelätä silmät päästäsi radan aikana vai yllättääkö naapurin serkun tenava hevoskuiskaajataidoillaan?

Tarina:
Katriinan tallin estekilpailuita edeltävänä iltana olin kokenut suuria kauhun hetkiä: metrin luokassa, johon olin ilmoittanut muutaman tallin hevosen pitikin olla alle 10-vuotias ratsastaja. En tietenkään ollut aiemmin huomannut aiemmin huomannut tälläistä vaatimusta, mutta koska hevoset oli jo ilmoitettu ja laitettu etukäteen melkein valmiiksi kilpailuihin, ei auttanut muu kuin alkaa soitella tallilla pyöriviä pikkutyttöjä läpi.

Lopulta sain valittua silmäteräni Tohvelin ratsastajaksi 8-vuotiaan Annastiinan. Vaikka pieni tyttö oli ratsastanut tallin poneilla ihan siististi, minua hieman epäilytti päästää pienikokoinen tyttö suuren ja ajoittain vähän hömelön suokkiorin kyytiin.

Kilpailuaamuna jännitykseni kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi sen mukaan, mitä lähempänä metrin korkuisen luokan alkua oltiin. Lopulta tuli aika nostaa Annastiina Tohvelin selkään ja päästämään erittäin epäsopusuhtainen ratsukko verryttelyyn. Verkassa huutelin ratsastajalle paljon ohjeita, joiden jälkeen meno näytti jotenkin siedettävältä.

Ratsukon päästessä lopulta kilpakentälle, aloin kuitenkin taas hieman huolehtia pienen tytön pärjäämisen puolesta. Loppujen lopuksi ratsukon rata oli kuitenkin yllättävän siisti. Annastiina osasi ratsastaa orilla siistit ja hyvät tiet esteille, ja vauhtikin pysyi pääasiassa siedettävänä vaikka olin pelännyt Tohvelin unohtavan selässä istuvan pikkutytön ja lähtevän kaahottamaan, mutta ei.

Muutaman liioitellun ja valtavan suuren hypyn ori otti ja radan loppuvaiheessa Annastiina päätyikin jo orin kaulalle, mutta pääsi pysähdyksen kautta työntämään itsensä takaisin satulaan ja jatkamaan radan loppuun.

21.12.2015 Tohvelin kuulumisia
Tohvelin kanssa on nyt päästy kilpailemisen makuun! Olemme kiertäneet aktiivisesti kilpakenttiä niin este- kuin kouluratsastuksen merkeissä ja pikkuhiljaa startanneet myös kenttäkilpailuissa. Eniten on tullut kuitenkin käytyä koulukilpailuissa todistamassa, että hömelön näköisestä suokkipojastakin voi lähteä liikettä. Kilpailuiden välissä oria on treenattu ja sen kyllä huomaa, Tohvelin tullessa kokoajan vain paremmaksi ratsastaa! Kouluratsastuksessa Tohveli on tällä hetkellä aivan superhyvä ja sen kyllä huomaa kilpailutuloksiakin katsoessa, sijoituksia riittää! Vielä pitäisi treenata esteet yhtä vahvaksi lajiksi ja alkaa metsästää ruusukkeita myös estekilpailuista. Toisaalta, onhan Tohvelikin vasta viisi vuotias, vielä on paljon aikaa kehittää sitä. Ikäisekseen ori on kuitenkin nyt jo oikein hyvä. Vaikka orin ostaessani suvun perusteella osasin odottaa siitä hyvää, on toisinaan hieman yksinkertaisen luonteen omaavan hevosen kanssa tullut kyllä epätoivon hetkiäkin koettua. Onneksi olen kuitenkin uskonut siihen, toivottavasti jatketaan sijoituksia edes sitten koulukilpailuista napsien.

01.09.2015 maastoestevalmennus - valmentajana Jenna
Tohvelin kanssa treenailtaisiin tänään muutamia erikoisempia esteitä ja lopuksi hypättäisiin rataa, jossa olisi nämä treenatut esteet ja perus tukkeja. Verryttelyn ratsukko suoritti itsenäisesti. Erikoisemmiksi esteiksi valistelin V-kulma esteen sekä haudan, jonka päällä oli noin 20 sentin korkeudessa puomi helpottamaan esteen hahmotusta. Tohveli sai käydä ihmettelemässä esteitä ennen kuin niitä ruvettiin hyppäämään.

V-estettä hypättiin ensin avoimesta päästä. Tohveli tuli reippaasti kohti estettä mutta viime hetkillä ori hidasti eikä suostunut hyppäämään. Ratsukko tuli uudestaan esteelle ja tällä kertaa ratsastaja oli paremmin tilanteen tasalla ja kannusti kokematonta oria sopivasti eteen. Parin uusinnan jälkeen kokeiltiin sisäpäätyä esteestä, jolloin reittiä radalla saisi lyhennettyä mutta hevosen täytyisi venyä hyppyyn vähän enemmän. Hyppy sujui hyvin, joten siirryimme vene-esteelle. Veneessä oli monenvärisiä kukkasomisteita, joten Tohveli ei ollut lainkaan varma sen turvallisuudesta. Ori kierteli esteen ympärillä pälyilevänä mutta antoi sen kuitenkin olla rauhassa.

Hetken kuluttua aloitimme hyppy treenin. Ratsastaja kannusti oria reippaasti jo ensimmäisellä kerralla, joten kieltoa ei tullut. Pari hyppyä myöhemmin otettiin rata. Muutamassa lähestymisessä oli parantamisen varaa. Tohveli kuitenkin hyppäsi kaikki esteet reippaasti. V-esteelle ratsastaja toi orin fiksusti avoimelle puolelle, sillä laukka oli melko lyhyt askelista, joten suljettu kulma olisi vaatinut turhan pitkää venymistä.

30.06.2015
Tänään lähdimme Tohvelin kanssa ensimmäistä kertaa toiselle tallille hyppäämään maastoesteitä. Nähtyäni ilmoituksen Konikalliossa pidettävästä maastoesteisiin tutustumispäivästä, mietin tapahtuman olevan kuin meille tehty! Vielä kunnon maastoestevalmennukseen Tohveli ei ole valmis, mutta nyt oli loistava tilaisuus päästä harjoittelemaan vieraaseen paikkaan. Pakkasimmekin Tohvelin jo heti aamusta traileriin, ja hurautimme kohti Konikalliota, jonne oli muutaman tunnin ajomatka.

Konikalliolle päästyämme purimme Tohvelin ulos autosta. Nuori ori käyttäytyi varustamisen aikana taas tyypilliseen tapaansa, erinomaisesti. Muutaman hirnahduksen ja ympyrän kävelemisen jälkeen se malttoi taas seistä nätisti satuloinnin ajan. Olimme hieman etuajassa ja ehdimme aloittaa Tohvelin kanssa alkukäyntien kävelyn jo ennen muiden ratsukoiden ja tunnin pitäjän saapumista.

Koko tuntiporukan oltua lopulta kasassa ja verryteltyä vähän, lähdimme kävelemään maastoesteille. Vieraassa maastossa, vieraiden hevosten kanssa liikkuessaan Tohveli tuntui selkeästi jännittyneeltä, muttei kuitenkaan hepuloinut mitään kun pysyin itse rentona. Kävimme jokaisen esteen yksitellen läpi, ensin saimme antaa kiertää ja katsella esteitä hevosten kanssa, minkä jälkeen pääsimme hyppäämään ne muutaman kerran. Tohveli nuuhkikin kaikki esteet tarkasti läpi, todeten ne muutamaa poikkeusestettä lukuunottamatta, parin säpsähdyksen jälkeen vaarattomiksi.

Maahankaivetut hautaesteet ihmetyttivät Tohvelia erittäin paljon. Ensimmäistä kertaa hyppyä yrittäessämme ori löi aluksi jarrut lukkoon aivan viime metreillä. Orin nuuhkaistua hautaa taas kerran, se päättikin yhtäkkiä pompata ylitse tasajalkaa. Itse en ollut lainkaan varautunut tälläiseen, mutta onneksi pysyin satulassa. Uudella yrityksellä haudasta mentiin heti ylitse, hieman persoonallisemmalla hypyllä kylläkin, mutta parin toiston jälkeen alkoivat askeleet tuollekin esteelle osua hyvin. Puinen muuri oli toinen Tohvelin silmissä kamala peto! Ori ei ensin olisi halunnut lähellekään kyseistä muuria, mutta hetken ihmettelyn jälkeen siitä mentiin jo ylikin!

Käytyämme esteet läpi, palasimme taas takaisin Konikallion tallin pihalle, jossa hyppäsin alas Tohvelin selästä. Riisuimme ja huuhdoimme hikisen orin pikaisesti, minkä jälkeen se pääsi jo traileriin mussuttamaan heiniä, kun menin itse vielä tallinpitäjän talon terassille loppupuinneille. Tämä tapahtuma oli tosiaan kuin meille tehty, kiitos Konikallio!

11.05.2015
Tohvelilla treenattiin aktiivisesti koko viimesyksy ja treenaus jatkuu yhä. Kilpailuihinkin orilla ollaan jo osallistuttu ja menestystäkin on tullut tasaisesti sekä esteillä, että kouluratsastuksessa. Tohvelin kehittymisen on huomannut erityisesti siitä, että ori sijoittuu yhä useammin. Kenttäratsastuksessa ja valjakkoajossa emme vielä ole orilla kilpailleet, vaan toistaiseksi keskitymme este- ja koulukilpailuiden kiertämiseen. Näissäkin lajeissa harjoitteleminen on kuitenkin ja aloitettu, joskin hyvin maltillisesti, orin ollessa vielä varsin nuori. Toistaiseksi Tohveli on hypännyt helpoimpia maastoesteitä, hieman epävarmahan se vielä on, mutta kehittyy varmasti. Valjakkokärryjenkin eteen hevonen on päässyt säännöllisesti. Tohveli on erittäin mukava ajaa ja ori näyttää oikealta hurmurilta juhlakärryjen edessä. En malta odottaa, että pääsemme valjakkokentille hurmaamaan katsojat ja toivottavasti myös tuomarit!

02.07.2014 Tohveli on saapunut
Breawan suomenhevoskatras vain paisuu paisumistaan. Uusin tulokas, Tohveli on tulevaisuuden lupaus suoraan kasvattajalta. Tämä ori on oikea monitoimisuokki, este- ja kouluratsastuskilpailuiden lisäksi Tohveli tullaan näkemään myös kenttä- ja valjakkokilpailuissa. Tohvelin kanssa tavoitteet ovat korkealla, tarkoitus nimittäin olisi ilmoittaa hevonen SLAn, ERJn, KRJn, VVJn, KERJn sekä YLAn laatuarvosteluun. Saa nähdä, päästäänkö tavoitteeseen. Kilpailuiden ja laatuarvosteluiden lisäksi tarkoitus on tietenkin teettää myös pikkutohveleita, eli myös jalostukseen oria tullaan tarjoamaan jossakin välissä. Vähän hömpän näköisen orin yksinkertainen ja lyhyt nimi on hurmannut Breawalaiset. Tulevaisuudessa ainakin Breawaan jäävillä Tohvelin jälkeläisillä on nimessään tallin kasvattiliitteen lisäksi Tohveli. Toistaiseksi orilla tullaan kuitenkin keskittymään enemmän kilpailemiseen ja valmentautumiseen, tammoihin Tohveli pääsee tutustumaan myöhemmin.