Silmukan Tuulikello

Suloinen mutta hieman ärhäkkä tammaneito testaa uusia hoitajia mielellään, josko heitä voisi pomottaa. Mikäli tammalle kuitenkin näyttää heti kaapin paikan, se lopettaa, ja alistuu tottelemaan sinua. Mikäli pelkuroit, ja vaistät sitä, olet pulassa. Vanhoja tuttujakin Tuuli testailee, ja mikäli tomeruutesi herpaantuu, olet samassa veneessä pelkureiden kanssa. Tämän tamman kanssa siis ei kannata pelleillä, ja väsyneenä hoitamisen saa unohtaa.

Hoitaessa Tuuli on todella helppo, mutta mahan alta harjatessa saattaa joskus luimia, ehkä jopa näykkäistä, jos et noudata erityistä varovaisuutta. Kavioita putsatessa yrittää aluksi laskea kavion maahan, mutta luovuttaa helposti kunhan hoitaja pitää jalasta tiukasti kiinni. Suitsiessa ei mitään ongelmia olla vielä todettu, vaan Tuuli ottaa kuolaimet, helposti, jopa innokkaasti vastaan. Satulointi onkin hieman haastavampaa, sillä tamma osaa kasvattaa mahansa valtavaan kokoon.

Ratsastaessa kuuliainen, mutta mikäli ratsastaja herpaantuu, tai on muuten poissaoleva, ottaa Tuuli tilaisuuden haltuunsa, ja se on katastrofi, jonka seurauksena sinä makaat maassa. Kouluratsastus ja esteet kelpaavat Tuulille, mutta maastossa laukkailu se vasta hauskaa on. Tamma on myös opetettu kärryjen eteen, ja tamma vetääkin niitä mielellään. Ravihevoseksi ei tästä suokista kuitenkaan ole.

Tuulin isä, Pojun Porras oli ratsastuskoulun omistama heovonen, jolla ei mittavia kisatuloksia ollut. Silti ori jätti jälkensä maailmaan monien varsojen isänä. Pojun Portaan isä Vikkerin Poju, oli villi ja itsepäinen poukkoilija, jolla tosin saatiin kilpailukalenterikin näyttämään siltä, että sijoituksia olisi tullut varsinkin esteratsastuksen kohdalla. Tuulin isänemä, Punotyttö, oli upea rautias suomenhevostamma, joka niitti menestystä etenkin näyttelyissä.

Tuulin äiti, Leidi tuuli, oli hieman äkäinen tamma, jota hyvän rakenteensa vuoksi käytettiin jalostukseen. Leidi Tuuli keräsi kisoista pisteitä koriinsa, ja periytti myös muutamalle jälkeläiselleenkin hienon rakenteensa. Leidi Tuulen isä, Limetti, oli varmajalkainen työsuomenhevonen, joka kilpaili pääasiallisesti työhevoskilpailuissa. Tuulin emänemä, Khidjavan Noki, oli tunnettu mukavista askellajeistaan, ja kyvystään koota laukka kauniisti, ja periytti tätä kykyään muutamalle jälkeläisellekkin.

o. Tuulen Tempaus (s.30.11.2009)
t. Tuuliviiri BRE (s. 19.09.2011)
t. Tulisilmukka BRE (s. 14.02.2016)

Pörröpampulan kouluvalmennus
Tuuli ja Soneü tulivat kentälle juuri sopivasti ja pyysin ratsukkoa heti aluksi lämmittelemään. Lämmitellyssä tuli ilmi, ettei Tuuli ollut kovin yhteistyöhaluinen väkertämään koulua. Tuuli päätti vääntää ilopukkisarjoja hieman liian paljon ja se kävi sekä Soneün että omille hermoilleni. Soneü oli kuitenkin tiukkana ja sai Tuulin rauhoittumaan. Ravissa Tuuli heitteli hermostuneesti päätään puolelta toiselle eikä keskittymisestä ollut tietoakaan. Pikku hiljaa Tuulin keskittymiskyky alkoi palautua maan pinnalle ja homma alkoi sujua. Keskikäynnin kokoaminen ja erilaiset lisäykset ravissa ja käynnissä onnistuivat lähes moitteettomasti, mitä ny keskittymiskyky lomaili aina silloin tällöin kummallakin, Tuulilla ja Soneülla. Pyysin ratsukolta laukkaa ja taas sain katsella ilopukkisarjaa. Soneülla alkoi mennä hermo ja näpäytti Tuulia jämäkästi. Tuuli alistui lähes heti ja alkoi keskittyä tosissaan hommaan. Laukassa kun työskenneltiin, pyysin Soneülta vastalaukkaa. Vastalaukka ei ollut mitenkään vaikea Tuulille, joten se oli virheetöntä ja jopa hienoa katsottavaa. Laukkaan kun oli päästy, pyysin laukanvaihtoja ja yllätyksekseni sain nähdä mainion laukanvaihdon, tarkoitus oli vaihtaa laukka käynnin kautta mutta Tuuli vaihtoi suoraan joka kolmannella ja joka neljännellä askeleella, joka kuului taas Vaativa A:n tuotoksiin. Takaosakäännös oli hieno, vaikka askeleita sattuikin väliin muutama ylimääräinen. En tiedä sähläsikö Tuuli vai onnistuivatko avo- ja sulkutaivutukset ihan tuurilla vai oikeasti hyvin ja ensimmäisellä kerralla. Valmennus alkoi olla finitto ja pyysin ratsukkoa loppu verryttelemään mielensä mukaan. Vaikka alussa olikin ollut ongelmia, loppua kohden kaikki oli alkanut näyttää paremmalta ja hienommalta.

Pörröpampulan estevalmennus Tuuli asteli kentälle terhakkaasi ja toivoin ettei tänään koettaisi mitään ilopukkisarjoja sen enempää. Soneü nosti ravin ja Tuulin laukka pyöri hyvin. Tuuli astui hyvin alle ja laukka oli juuri sopivan ripeää. Tuuli näytti hieman väsyneeltä, mutta jaksoi silti keskittyä asiaan paremmin kuin aikaisemmin. Tuuli laukkasi ympyrällä hienosti ja moitteettomasti. Laitoin koko kentällisen täyteen esteitä ja ajatuksenani oli että hypättäisiin kahdentoista esteen esterata heti suoraan, mutta korkeudeltaan tuo kyseinen rata ei olisi kuin 40cm:iä näin aluksi ja siitä lähdettäisiin nostamaan. Soneülle tämä oli okei. Soneü nosti laukan ja Tuuli nosti puhtaan laukan ja kiihdytti ensimmäiselle esteelle. 40cm:in okseri ei ollut mikään ongelma Tuulille ja este tuli lähestulkoon juostua yli tai siis laukattua yli. Okserilta jatkettiin suoraan tiukan kaarteen kautta neljän pysty esteen sarjalle joka huipentui trippeliin. Tuulille tässä oli jo enemmän haastetta, koska nyt piti sijoittaa askeleet esteiden väliin ilman puolikkaita askelia. Tuuli hyppäsi sarjan ensimmäisen esteen hyvin ja hidasti itse heti tahtiaan, jotta saisi sopimaan askeleensa esteiden väliin. Tuuli laukkasi juuri oikealla askelmitalla esteiden välissä ja hyppäsi kokosarjan hienosti, huipennukseksi trippeli oli yllättävä veto. Tuuli kiihdytti viimeisessä välissä ja hyppäsi trippelin hienosti. Alastulot olivat olleet puhtaita. Trippeliltä jatkettiin uraa myöden toiselle sarjalle jossa oli vain kaksi okseria. Kun radan korkeus ei ollut 40cm:iä korkeampi ei hyppääminen ollut ongelma lainkaan. Taas tiukka kaarros keskelle ja nyt Soneün oli oltava tarkka jotta saisi Tuulin tulemaan juuri oikeassa kulmassa toiselle trippelille. Soneü onnistui ja sai Tuulin hyppäämään trippelin onnistuneesti. Enää oli jäljellä tuo samainen kahden okserin sarja, mutta toiselta puolelta ja sitten lopuksi vielä yksi pystyeste. Soneü toi Tuulin hyvin sarjalle ja taas tuo välimatka esteiden välissä tuli onnistuneesti oikealla askelsarjalla. Viimeiseksi hypättävä pysty ei ollut enää vaikea ratsukolle, mutta Tuulin virta alkoi loppua. Kuitenkin Soneü patisti Tuulia eteenpäin ja sai tämän hyppäämään viimeisen esteen. Pyysin ratsukkoa vähän jäähdyttelemään sillä aikaa kun nostaisin radan huippumittoihinsa eli 60cm:iin. ratsukon tulisi nyt siis sitten tehdä ns. puhdas ratasuoritus, jotta olisi jotakin mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ratsukko oli valmiina hyppäämään korkeaa rataa ja Soneü nosti Tuulin laukkaan. Tuulin laukka oli edelleen hyvä tempoinen ja terhakas. Tuuli hyppäsi esteet moitteettomasti vaikka esteitä olikin nostettu. Tällä kertaa Tuulille tuotti eniten ongelmia sarjat, koska väli oli edelleen sama, mutta nyt piti kiihdyttää alussa ja hillitä lopussa. Tuuli kuitenkin onnistui ja selvisi kunnialla viimeiselle pystylle. Kolahduksia oli kuulunut, mutta pudotuksia ei tullut. Lopuksi verryttely ja kiitos ja kumarrus.