Supernatural Evolution

Supernatural Evolution eli Evo on Breawan ensimmäinen minishettis ja ehdottomasti yksi energisimmistä pikkuponeista joita olen koskaan tavannut. Tällä poniorilla on energiaa suurenkin hevosen edestä. Huolimatta jokapäiväisestä liikutuksesta ja täysin kaurattomasta ruokinnasta, ori purkaa yhä ylimääräistä energiaansa kaikenlaisiin kepposiin.

Evoa käsitellessä ponille on heti ensimmäisestä minuutista lähtien asetettava tiukat säännöt ja näytettävä missä on kaapin paikka. Muussa tapauksessa ponin käsittelemisestä ei tule yhtään mitään. Evoa hakiessa tarhasta, tai laitumelta se on ehdottomasti saatava heti kerralla kiinni. Ponilla on tapana aina aluksi esittää kiltisti kiinni antavaa mutta juuri kun narua ollaan napsauttamassa kiinni riimuun, se ryntää täyttä vauhtia aitauksen toiseenpäähän. Jos kiinni ottamisessa epäonnistuu on poni joko juoksutettava väsyksiin, mikä on lähes mahdotonta, tai lahjottava se ruualla. Ruoalla vetoaminen tehoaa tähänkin poniin.

Myös taluttaessa on parasta pitää hanskat kädessä ja oltava tarkkana, sillä Evon suosikkipuuhaa on riistäytyä irti taluttajaltaan heti tämän huomion herpaantuessa.

Hoitaa Evo on ehdottomasti järkevintä käytävällä kummaltakin puolelta kiinni sidottuna, jolloin se ei pääse hyörimään ja pyörimään niin paljon. Evo ei ole erityisen herkkä joten mikäli ponin sähläystä ja steppailua ei oteta nyt häiritsevänä ja ärsyttävänä piirteenä, saa sen harjata läpi aika rauhassa. Kavioita puhdistaessa ori nostaa jalkansa hyvin mallikkaasti mutta usein yrittää hetken päästä repiä taas kaviota maahan.

Energisenä ponina Evo pitää työskentelystä, eikä poni malttaisi millään seistä kärryjen kiinnityksen aikana. Kunhan kärryt kiinnitetään turhia ihmettelemättä ja hidastelematta, Evo ei ehdi kyllästyä ja pysyy melko hyvin paikoillaan.

Ajaessa Evolla riittää puhtia, varsinkin maratonosuuksilla jotka ovat sen suosikkeja. Kouluosuuksilla kuski saa olla tarkkana, ettei poni pääse oikomaan ja kulkee oikeasti suoraan. Tarkkuusosuuksilla pieni ja vauhdikas poni on aivan huippu, vaikkei ori itse kyseistä osuutta niin paljon rakastakaan. Pienestä koosta on iloa myös maraton-osuuksilla. Evo kääntyy ketterästi tiukkojakin käännöksiä ja kuskin tulee vain keskittyä pitämään ponin vauhti kohtuullisena ja ajamaan portit oikein.

Evo on selkeästi perinyt energisen luonteensa isältään, Kungligilta. Täysin musta, 84cm korkea poniori on kilpaillut Ruotsissa noviisiluokkia hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan Kunglig on tykkää ajoittain kujeilla ja koetella ihmisten hermoja, mutta valjakkokärryjen edessä se keskittyy työskentelyyn ja onkin erittäin mukava ajettava. Vaikka poniorille olisi kyllä kysyntää jalostuksessa, on sitä käytetty tammoille vielä varsin säästeliäästi, eikä jälkeläisiä ole toistaiseksi kovinkaan montaa syntynyt.

Kunligin isä, Usually King on Iso-Britanniasta Ruotsiin varsana tuotu minishettisori. 86cm korkea poni toimii valjakkoajossa ihan mukavasti, mutta kilpaileminen on jäänyt vähemmälle, orin ollessa haluttu siitoskäytössä. Ruunikko, hyvärakenteinen ori on kantakirjattu hyvin pistein.
Kunlingin emä Returbiljett taas on ruotsissa arvostetun Ide Berganin kasvatti. Musta ponitamma kilpaili menestyksekkäästi noviisiluokkia, mutta jouduttiin lopettamaan jo 10-vuotiaana onnettomuuden johdosta. Äkillisen kuoleman vuoksi Kunlig jäi tamman ainoaksi varsaksi.

Ulkonäöltään Evo on aivan kuin kopio emästään Candis Blommasta. Rautiaankirjava 80cm korkea ponitamma on luonteeltaan erittäin rauhallinen ja kiltti hoitaa sekä ajaa. Candis Blomma on toiminut lähes koko elämänsä ajan ruotsalaisella valjakkoajoon painottuvalla koululla opetusponina. Monet pienet ponitytöt ja pojat ovatkin tamman kanssa ajaneet ensimmäiset valjakkokilpailunsa. Opetustöiden ja kilpailemisen lomassa tammalla on jo muutamia varsoja teetetty ja lähivuosina se siirtyy täysin jalostuskäyttöön.

Candis Blomman isä Mad And Bad on Iso-Britanniassa suurimman osan elämäänsä elänyt poniori. Briteissä poni on totutettu kärryihin, mutta juuri muuta sille ei siellä opetettu vaan ori oli pelkässä siitoskäytössä. Ruotsiin Mad And Bad matkasi vasta vanhempana, 18-vuotiaana ja maahan saavuttuaan ponin uusi omistaja Emile Fijan alkoi kouluttaa ponia. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen orista tuli ihan mukava harrastevaljakkoponi.
Myös Candis Blomman emä Royal Scrament on Iso-Britanniasta kotoisin. Ponitamma kilpaili Iso-Britanniassa valjakkoajossa menestyen erinomaisesti ja ollen aivan shetlanninponien parhaimmistoa. Ponin kuskin sairastuttua niin, että ponin pitäminen olisi ollut mahdotonta, myytiin tamma suurella summalla Ruotsiin. Ruotsissa Royal Scrament ei kilpaillut kuin muutamia kilpailuja, ennen kuin se siirtyi täysin siitoskäyttöön.

t. Wyat Fairy Wind (s. 15.05.2014)
t. Wyat Candy Dash (s. 20.05.2014)
o. Dad's On A Hunting Trip (s. 11.03.2022)

20.01.2014 päiväkirjamerkintä
Supernatural Evolutionille eli Evolle aletaan tästä lähtien kirjoittamaan omaa päiväkirjaa. Talvi, lumi ja pakkanen ovat saapuneet myös Breawaan ja Evo muistuttaakin tällä hetkellä enemmänkin ruskeavalkoista pörröistä karvapalloa, kuin solakkaa minishettistä. Vaikka orilla onkin varsin paksu talvikarva, saa se kovimmilla pakkasilla kunnon loimen päälleen. Huomaa kyllä, että orille on loimea alettu taas pukea, sillä tallihenkilökunta saa toistuvasti paikkailla ponin loimea, vaikkei uuden loimen hankinnasta pitkä aika olekaan. Jos joku sattuu tietämään shetlanninponille sopivan, riehumista kestävän talviloimen, saa suositella. Kovat pakkaset ovat tuoneet Evolle vielä ripauksen lisäenergiaa, jota pyritään purkamaan jokapäiväisellä liikutuksella. Vielä Breawan maneesissa pukkilaukkakirmailujenkin jälkeen poniorilla kuitenkin riittää yhä energiaa ja intoa rikkoa loimiaan ja kujeilla tallin henkilökunnan kustannuksen kanssa entistäkin enemmän. Noh, ei auta muu, kuin keksiä kaikkea puuhaa ponille ja toivoa pakkasten laantuvan hieman.

04.06.2014 päiväkirjamerkintä
Evo on lähtenyt toisen shetlanninponiorimme Puhin kanssa Suomeen Mäkilahtien tallille (evm) ylläpitoon. Syksyllä kummatkin ponit tulevat kuitenkin palaamaan takaisin Breawaan. Mäkilahdilla Evo on päässyt kesälaitumelle ja laiduntamisen lomassa se tulee toimimaan Viola Mäkilahden valjakkoponina. Valjakkoajon lisäksi Evon kanssa on tarkoitus puuhastella myös maastakäsin. Erityisesti Violan tytär Viivi on suunnitellut kokeilevansa, kuinka energiseltä minishettikseltä sujuu poniagility. Agilityä tullaan kuitenkin puuhastelemaan ihan vain kokeilumielellä, suurin osa liikutuksesta tulee kuitenkin tapahtumaan valjakkokärryillä tai ohjasajettuna. Toistaiseksi Evon kanssa ei kuitenkaan ole ehditty tehdä juuri mitään, vaan se on saanut laiduntaa yhdessä Puhin kanssa rehevällä laitumella. Kuulumisten mukaan kummatkin ponit ovat kotiutuneet pikkutallille varsin hyvin. Pelkälle laidunlomalle ponit eivät kuitenkaan ole päässeet, vaan sekä Evolla että Puhilla on tarkoitus aloittaa treenaaminen lähiaikoina.

07.06.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Evo on osoittautunut juuri sillaiseksi, mitä luvattiinkin. Poni osoitti energisyytensä jo laitumelta hakiessa ja kirmaili hyvän ajan meitä pakoon, ennen kuin antoi kiinni. Lopulta, kun karsinassakin säheltänyt ponimus oli saatu suitsittua, päätimme juoksuttaa ponilta suurimmat sähläenergiat pois. Ja todellakin se kannatti tehdä, Evo nimittäin heitti varsin lennokkaita pukkeja liinassa. Juoksutuksen jälkeen ohjasajoin Evoa hetken. Emme työstäneet erityisemmin mitään, vaan enemmänkin tämä kerta meni tutustumiseen ja yhteisen sävelen löytämiseen. Juoksutuksesta huolimatta pienessä ponissa riitti vieläkin puhtia, mutta nyt poni osasi kuitenkin käyttäytyä eikä keksinyt pelleillä mitenkään. Saa nähdä uskaltaudummeko seuraavaksi kärryttelemään Evolla kylmiltään, vai juoksutammeko sen taas ennen varsinaisia töitä. Miten pieni, pelkkää heinää syövä poni voikin olla noin energinen?

10.06.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Uskalsin kuin uskalsinkin nousta kärryille ajamaan Evoa. Aiempina päivinä olemme liikuttaneet ponia vain maastakäsin. Evo oli koko valjastuksen ja kärryjen kiinnityksen ajan, oma säheltävä itsensä, mutta ponin ajettavuus yllätti positiivisesti. Ajelimme Evon kanssa kentällä vähän kaikenlaista ja poniori oli oikeastaan aika mukava ajaa. Energisyyttä oli juuri sopivasti, ja kun vaihtelimme tehtäviä, ei se myöskään kyllästynyt ja alkanut säheltää. Aluksi teimme Evon kanssa erittäin paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Kun ponin jarrut oli löydetty ja todettu toimiviksi, teimme kentällä erilaisia koulukiekuroita, voltteja, ympyröitä, kiemurauria ja muuta. Laukassa orilla tuntui riittävän taas puhtia ja sain pidätellä sitä hieman. Ensimmäinen ajokokemukseni tämän ponin kanssa oli kuitenkin oikein hyvä.

27.06.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Päätimme tänään lähteä Juhani Jenssenin järjestämään valjakkovalmennukseen. En ole aiemmin Juhanin valmennuksessa ollut, mutta olin kuullut hänen olevan erinomainen valmentaja, ja että Jenssenin talli olisi muutenkin varsin hieno Suomen puskatallien tasoon verrattuna. Niinpä lähdin siis innosta kihisten valmennukseen. Suureksi harmikseni Evo, pieni valjakkoshettis ei ollut yhtään niin innostunut kuin minä. Pyydystettyämme ponin laitumelta ja puunattuamme sen putipuhtaaksi, poni näytti hapanta naamaa. Viimeinen tippa Evolle tuntui olevan traileriin meneminen. Poni päätti alkaa aivan mahdottomaksi ja lastauksessa kestikin reilu tunti. Onneksi olimme ajoissa lähdössä, eikä hirmuista kiirettä tullut.

Valmennuspaikka oli todellakin hieno, ja otettuamme Evon trailerista, emme voineet olla virnuilematta huvittuneesti. Pieni, laitumelta pyöreyttä saanut, pitkäharjainen minishettis ei todellakaan sopinut tähän ympäristöön ulkonäöllisesti! Heti trailerista ulos päästyään Evo ilmoitti paikalle saapumisestaan kimakoilla hirnahduksilla. Poniori ei olisi mitenkään malttanut pysyä paikoillaan vaan hyöri ja pyöri. Kärryjen kiinnitys oli siis täyttä tuskaa, mutta lopulta nekin saatiin ponin perään.

Verryttelin Evon itsekseni suuren hiekkakentän päädyssä, toisessa päässä Juhani valmensi vielä edellistä ratsukkoa. Evon keskittyminen oli taas aluksi aivan kadoksissa, kaikki muu oli mielenkiintoisempaa kuin ohjastajan avut. Noh, pikkuhiljaa aloin saada oria kuulolle. Edellisen valjakon valmennuksen päätyttyä siirryimme kentän toiseen päähän. Juhanin tekemä tarkkuusrata sisälsi muutamia melko tiukkoja käännöksiä, muttei ollut liian vaikea. Suurimman haasteen toi Evon vauhdikkuus, poni kun kiisi ajoittain kuin höyryveturi ja nosti laukkaa, vaikka rata oli tarkoitus suorittaa ravissa. Ajoin ensin radan kerran läpi, pudottaen useamman pallon tötterön päältä. Kun poni alkoi kiihdytellä, keskityin vauhdin hillintään ja unohdin katsoa tiet. Myös Juhani innostui kokeilemaan ponilla ajamista. Myös hän joutui ottamaan oria kerran reilumminkin kiinni, mutta lopulta Evo kulki varsin nätisti. Juhanin jälken pääsin ajamaan radan taas uudelleen, nyt paremmalla menestyksellä. Kävimme vielä muutamat haastavammat kohdat uudelleen läpi, minkä jälkeen valmennusaikamme alkoi loppua.

Vaikka Evo osasi ajoittain raastaa hermoja, nautin valmennuspäivästä kovasti. Valmennuksen jälkeen loppukävelimme hetken, minkä jälkeen riisuimme ponilta kärryt ja valjaat. Lopuksi pakkasimme varusteet auton kyytiin ja ponin traileriin, tällä kertaa huomattavasti nopeammin kuin aamulla.

01.07.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Evo päätti lähteä tänään pienelle karkureissulle. Minun oli ollut tarkoitus mennä auttamaan Viiviä ja Viljamia Puhin hakemisessa ja ottaa samalla itse Evo sisälle, kunhan tekisin ensin tallityöt. Käskystäni huolimatta lapsoset eivät kuitenkaan malttaneet odottaa, vaan lähtivät omine lupineen hakemaan poneja. Olin juuri kiikuttamassa kottikärryä lantalaan, kun näin Viivin taluttavan Puhia pois laitumelta. Viiviä ja Puhia seurasivat Viljami ja Evo. Toistaiseksi Evo näytti kävelevän melko nätisti Viljamin kanssa, ehkä voisinkin antaa jatkossa tuon taluttaa kirjavaa ponioria. Muutaman sekuntin jälkeen tilanne olikin aivan toinen. Puhin ollessa hieman liian kaukana edellä, Evo nosti ravin ja kun Viljami ei antanut ponin mennä, se pukitti ärhäkästi, jolloin poika irrotti narusta.

Ei auttanut muu, kuin jättää kottikärryt sinne ja rynnätä Viiviä ja Puhia vastaan, Evon perään. Neuvoin Viiviä nopeasti viemään Puhin karsinaan ja jatkoin taas itse matkaani ruskeankirjavan poninkurimuksen perään. Myös Viljami lähti ponin perään. Onneksi pojalle ei ollut sattunut mitään, vielä kun ponikin selviäisi vahingoitta. Ahneena ponina Evo ryntäsi tietenkin naapurin pellolle! Siellä poni kirmaili innoissaan, häiriintymättä lainkaan perässä roikkuvasta riimunarusta.

Saimmekin metsästää Evoa tovin. Pieni ori oli varsin nokkela ja nopea. Muutaman kerran pääsin aivan lähelle shettistä, mutta juuri ennen kuin sain otettua hepasta kiinni, se karkasti taas. Viivi oli saanut Puhin talliin ja liitty myös auttamaan kiinni ottamisessa, tuoden mukanaan kaura-astian. Valitettavasti kaurakaan ei kuitenkaan auttanut. Pitkän metsästämisen jälkeen saimme kuin saimmekin tuhman ponin kiinni. Taluttaessani Evoa talliin, se yritti vielä muutaman kerran riistäytyä, mutta ojennettuani taas pikkuoria, osasi se kävellä ihan nätistikin.

Talliin päästyäni tarkistin Evon läpi vammojen varalta. Ponissa ei kuitenkaan ollut yhtäkään, edes pientä karkumatkasta tullutta jälkeä, hikisen karvan lisäksi. Selvisimme siis kaikki säikähdyksellä. Ehkäpä lapsetkin nyt muistavat aina odottaa minua, eivätkä edes yritä itse ottaa Evoa sisälle.

07.07.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Puh ja Evo lähtivät tänään leikkimielisiin söpöysnäyttelyihin, joiden merkeissä menikin lähes koko päivä. Jo aamulla aikaisin haimme ponit laitumelta sisälle. Juoksutin Evolta kentällä pikaisesti suurimmat energiat pois, ettei poni riekkuisi aivan päättömästi näyttelyissä. Juoksutuksen jälkeen muksut saivat puunata poneja, ja varsinkin Evoa jonka pitkä harja oli vähän sieltä täältä takussa laitumella riehumisesta. Näyttelypaikalle meinasi tulla kiire, mutta onneksi harja saatiin ainakin melkein selväksi. Näyttelypaikalla hälinää riitti, eikä Evo olisi malttanut millään olla nätisti. Poni spurttaili ja pukkaili into piukassa koko valmistautumisemme ajan, aivan kuin ei olisi ollut pitkään aikaan liikkeellä. Tuomarin eteen joutuessamme Evo oli jo rauhoittunut hieman, muttei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Hengissä kuitenkin selvittiin. Evon sijoitus ei päätä huimannut, muttei sentään viimeisiä oltu, 16/18. Tuomari kommentoi ponia valloittavaksi pikkumieheksi, kaikesta sähellyksestämme huolimatta!

25.07.2014 Viola Mäkilahden kirjoittama päiväkirjamerkintä Mäkilahdilta (evm)
Alunperin olin suunnitellut lähteväni tänään ajamaan Evon ja tyttäreni Viivin kanssa maastoon Viljamin ja Puhin seuraksi, mutta helteen vuoksi muutimme suunnitelmia ja päätimme lähteä uittamaan poneja. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin taluttamaan pientä ponioria, kun en tahtonut valjakkokärryjen kanssa mennä järveen tai alkaa riisumaan ja pukemaan niitä takaisin siellä, eikä minishettiksellä voinut ratsastaa. Evo otti taas kierroksia maastoilusta, aina ajoittain poni hyppi ja pomppi kuin mikäkin, mutta onneksi pysyi kuitenkin käsissä. Järven nähdessään Evo oli samantien spurttaamassa veteen ja sinne päästyään poniori kuopi vettä innoissaan ja olisi se halunnut piehtaroidakin rantavedessä. Pieni sähläori innostui tästä siis kovasti. Ponin saaminen pois järvestä olikin melkein haastavampaa, kuin sinne meneminen. Evo nimittäin jumittui rantaveteen täysin, mutta kyllä se lopulta vedestä saatiin. Koko matkan takaisin tallille kävellessämme ori näytti kuitenkin hapanta naamaa, joka onneksi katosi taas, kun huuhtelimme ponit vielä uudestaan kotitallilla ennen laitumille takaisin päästämistä.

28.10.2014 päiväkirjamerkintä
Evo on taas palannut takaisin kotitallille Breawaan. Pikkuhiljaa lähestyvä talvi on saanut ponin kasvattamaan talvikarvaa jo nyt ja liikutusten jälkeen se on usein valunut hikeä. Niinpä shettisori on päässyt lähes päivittäin klipperin käsittelyyn. Evon klippaus nimittäin on jouduttu hoitamaan monessa osassa, kun ollaan todettu ettei ori malta seistä paikoillaan riittävän pitkään. Klippausurakkaa pienentääksemme päädyimme tekemään ponille vain vauhtiraidan kaulasta peppuun. Tänään luvassa oli vauhtiraitojen loppuviimeistely, joka ei vienyt kovin pitkään. Evokin malttoi seistä klippauksen ajan varsin nätisti ja ansaitsikin isot kehut. Klippauksen jälkeen tallityöskentelijämme kävi vielä juoksuttamassa ponia vähän, jotta se saisi taas purettua hieman energiaansa. Klippauksen ansiosta poni ei nyt ollut lainkaan niin hikinen, kuin täydessä karvassa. Mikäli se kuitenkin alkaa nyt vielä enemmän hikoamaan, jatketaan klippausta ja vedetään loputkin karvat pois.

6.5.2015 päiväkirjamerkintä
Evo päätti tänään teettää minulle vielä vähän lisää töitä, kuin sitä ei etukäteen ollut riittävästi. Kaatosateesta huolimatta olimme aamupäivällä päästäneet ponin tarhaan, sadeloimen kera toki. Tallityöntekijöiden ratsastaessa ratsastettavia ja siivoillessa karsinoita, ketään ei erityisemmin käynyt vilkaisemassa tarhaavaa oria. Illalla oria sisälle hakiessani minua odottikin yllätys. En tiedä miten ori oli onnistunut, vai oliko ponin loimittanut työntekijä unohtanut laittaa jalkalenkit kiinni, mutta ainakaan ponia hakiessani ne roikkuivat auki. Jalkaremmien lisäksi oikeastaan koko loimi roikkui, paljastaen pienen ruskeavalkoisen ponin takamuksen. Ilmeisesti Evo oli vielä innostunut piehtaroimaan, ja sekä poni että loimi, sisä ja ulkopuolelta olivat kurassa.

Syvä huokaus, eihän Evoa tuon näköisenä voinut karsinaan päästää, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin pestä se. Talutinkin orin pesupaikalle, jossa riisuin kurasta liukkaan sadeloimen ja kiikutin sen kiireenvilkkaa pesuun. Onneksi Evo tuntui olevan yhteistyöhaluisella tuulella, ja peseminen sujui ilma isompia sählinkejä. Vähän ori kuopsutteli vettä, mutta muuten se oli erittäinkin nätisti. Pesun jälkeen heitin ponille vielä ohuen loimen kuivaamaan sen ja päästin Evon karsinaan.

03.07.2015 päiväkirjamerkintä
Toisin kuin vielä alkuvuodesta olimme suunnitelleet, Evo ei tänä kesänä lähtenytkään Kehräniemen tallille Puhin kanssa. Mielellään perhe olisi poniorin tänäkin vuonna ottanut, mutta koska perheen äiti Violalla kesä oli täynnä ohjelmaa, päädyttiin siihen että Evo jää Breawaan. Breawassa ori on päässyt muiden poniorien kanssa laitumelle ja ahminutkin ruohoa sydämensä kyllyydestä. Nyt koputan puuta, mutta yllätykseksemme ja onneksemme ori ei ainakaan vielä ole kertaakaan päässyt livahtamaan karkuun laitumelta. Olisikohan Evo viimein aikuistumassa? Tuskinpa, ainakin sen verran ori on pelleillyt hoitotilanteissa ja liikuttaessa, kun olemme sen laitumelta pois hakeneet.

19.07.2015 päiväkirjamerkintä
Kamalien kaatosateiden kastellessa tiluksiamme, laitumet alkavat muuttua niin hirveäksi kuramössöksi, ettei laiduntavia hevosia ole enää mahdollista pitää laitumella hevosten turvallisuuden ja laidunten käyttökelpoisena pysymisen vuoksi. Tästä syystä päätimme tänään hakea poniorit pois laitumilta. Evo kuitenkin oli aivan eri mieltä laidunten käyttökelpoisuudesta. Pieni ruskeavalkoinen poni kirmaili ympäri laidunta ihmisiä pakoon varsin hyvän aikaa. Vasta orin nähdessä kaverien lähtevän jo kaatosateesta kohti tallia, ponin keskittyminen herpaantui ja ori saatiin kiinni. Vielä laitumelta pois taluttaessa Evo yritti sitkeästi tehdä u-käännöstä ja keulia itsensä vapaaksi, mutta loppujen lopuksi poni saatiin kuitenkin talliin ilman uutta jahtausreissua.

04.03.2016 päiväkirjamerkintä
Tänään havahduin taas siihen, miten järkyttävä karvaturri Evo onkaan! Pieni ja toimelias poniori on niin lahjakas sekoittamaan pitkän ja paksun harjansakin että nyt riitti. Vihdoin sain aikaiseksi kaivettua klipperin ja sakset esiin. Aivan ensimmäisenä klippasin kirjavaan poniin pienen vauhtiraidan, joka ehkä vähentäisi sen hikoilua muttei vaatisi vielä loimitusta. Klippauksen jälkeen käsittelyyn pääsi ponin harja, jonka suihkutin aluksi täyteen jouhien selvitysainetta saadakseni takut auki. Harjan ollessa kutakuinkin hetkellisesti siisti ja selvä, tartuin saksiin ja julmasti leikkasin ponille ratsuharjan. Täytyy sanoa että orista tuli aika paljon komeampi kun rastatukasta päästiin eroon, ja jos tulee ikävä pitkää harjaa niin kasvaahan se takaisin.

14.03.2016 päiväkirjamerkintä
Breawassa pidetty tallin evakuointiharjoitus ei mennyt Evon osalta erityisen putkeen tänään. Pieni poniori nimittäin karkasi! Heti harjoituksen alussa, kun tallityöntekijämme Joselyn oli aikeissa hakea ponin, se säntäsikin salamana ulos karsinasta. Nyt orin ratsuharjastakin oli vain haittaa, sillä siitäkään ei kukaan voinut tarttua orin viilettäessä ohitse. Lopulta Evo saavutti edellä kävelleen Artun, joka ei erityisemmin pitänyt takapuoleensa liimautuvasta ponista ja monotti Evoa. Tämän episodin jälkeen saimme onneksi nopeasti kiinni Evon. Tallin pihalla ponia tutkiessamme huomasimme orin ontuvan toista etujalkaansa. Täysin kolmijalkaiseksi kirjava ponimme ei onneksi heittäytynyt enkä jaksa uskoa jalassa olevan murtumaa. Jos ori ei kuitenkaan muutaman päivän levolla tule kuntoon, täytynee kutsua eläinlääkäri vilkaisemaan oria.

28.08.2016 päiväkirjamerkintä
Tämän viikonlopun majailemmekin Evon ja usean muun Breawalaisen kanssa Yentel Poniesissa, sillä osallistumme tarkkuusajoon keskittyvään Keilakunkku-kilpailuun. Saavuimme kilpailupaikalle jo torstai-iltana, mutta ensimmäinen osakilpailui ajettiin vasta eilen. Selvisimme eilisestä osakilpailusta tiputtamatta yhden yhtä palloa! Tänään taas ei mennyt ihan putkeen, sillä olimme Evon kanssa pari kertaa eri mieltä suunnasta ja vauhdista, jolloin tarkkuutemme kärsi. Palloja tippui tötteröiden päältä muutamia, emmekä harmiksemme päässeet enää huomiseen finaaliin. Minun ja Evon osalta kilpailut on tältä viikolta siis kilpailtu, mutta poni majailee Yentelissä kuitenkin vielä huomiseen, jolloin joku voittaa Keilakunkun tittelin ja jonka jälkeen lähdemme taas koko Breawan porukka kohti kotitallia.