Puh Huijaa!

Puh Huijaa! eli Puh on pieni pullamössöponiori. Tällä ponilla on pilkettä silmäkulmassa ja valtava ruokahalu, jonka huomaa kyllä ponin valtavasta mahastakin.

Puh on yleisesti ihan kiva käsitellä, yksin sitä ei voi pikkulasten käsiin antaa mutta aikuisen valvonnassa kyllä. Tarhasta ahne poni on yllättävänkin helppo hakea, vastaan se ei kyllä juuri koskaan juokse mutta se on myös liian laiska kirmaamaan tuntikaupalla pakoonkaan. Taluttaessa Puh tykkää löntystellä ja hamuilla hieman ruohoa matkan varrelta. Jos oria hoputtaa taluttaessa, saattaa se ottaa hieman nokkiinsa ja ottaa pienen, kipakamman spurtin. Jos spurtatessa ori pääsee irti, ei rautiasta onneksi valtavan pitkään tarvitse jahdata taaskaan.

Karsinassa Puh on rauhallinen ja helppo hoitaa. Oria voi harjata rauhassa kaikkialta ja letitellä harjaa vaikka tuntikausia. Yksin karsinaan kiinni unohdetuksi jäämisestä poni ei kuitenkaan pidä ja mikäli ihminen lähtee liian pitkäksi aikaa eikä ori saa huomiota, alkaa kuoputus ja hirnunta mutta vetopaniikkia orilla ei onneksi ole. Varustaessa suitset ja satulan selkään pikkuponille saa helposti, mutta satulavyö onkin sitten vähän eri juttu. Vaikka ponilla olisi miten pitkä vyö, tuntuu että sen kiinni saaminen on aina aluksi tuskaa.

Ratsuna Puh on yleisesti laiska ja menee mielellään siitä mistä aita on matalin. Toisinaan ori tykkää vähän testata ratsastajan vireystasoa pienillä sivupompuilla ja tuijotuksilla mutta yllätyspyrähdykset eivät kuulu sen tapoihin. Puhin askeleet jäävät helposti tikittämään, vaikka riittävästi eteen pyytäessä sen ravista saa oikein kivan ja isompi askeleisenkin. Laukassa ori saattaa toisinaan pukkailla hieman, mutta usein pukit ovat pieniä ja niissä on helppo pysyä.

Esteillä Puhiin tulee vähän lisää liikettä, vaikka mikään ferrari siitä ei kyllä tule ainakaan automaattisesti. Riittävän topakka ratsastaja kyllä voi saada ponin kunnon vauhtiinkin, jolloin ori hyppää oikein kivasti. Jos vauhtia on kuitenkin liian vähän, poni harvoin kieltää ainakaan pienemmillä esteillä, vaan löntystää niiden yli jotenkin sinne päin.

Maastossa ja maastoesteillä Puh on toisinaan hieman säpsy, mutta mitenkään olennaisesti sen ratsastettavuus ei maastossakaan muutu. Maastoesteitä orilla pääsevät hyppäämään harvat ja valitut, ja tällöin ponin kanssa on todella tärkeätä pitää hyvä vauhti yllä.

Valjakkokärryjen edessä Puh on perustoimiva, mitä nyt tyypilliseen tapaansa vähän laiska. Poni ei erityisemmin loista missään valjakkoajokilpailuiden osakokeessa, mutta maraton on ehdottomasti laiskan ponin kanssa usein se huonoiten menevä osa-alue. Tarkkuudessa Puh on ehkä parhaillaan, kipittää menemään poniraviaan minne käsketään.

i. Pelin Huijari on nimetty täysin luonteensa mukaisesti - veikeä ja kujeileva rautias poni on myös vanhuudenpäivillään tallin kahlekuningas ja suursyömäri. Yleispainoitteinen, 102cm korkea shetlanninponi on ollut koko ikänsä pienellä ratsastuskoululla tuntiponina ja opettanut monet pienet ratsastajat hevostelun saloihin - tai pikemminkin selässä pysymisen jaloon taitoon, Huijari kun on sopivalla tulella ollessaan hieno rodeoratsu. Huijari on sijoittunut melko paljon lasten kanssa harjoituskilpailuissa ja tallin kisoissa, mutta sen suuremmille kilpailukentille nykyinen eläkeläinen ei ole päässyt.

ii. Hupi-Huiputus oli energinen, mutta äärimmäisen kiltti pikkuponi. Hupi ehti elää varsasta aina 19-vuotiaaksi asti samalla tallilla, jossa sen pääasiallinen tehtävä oli näyttää nätiltä - ori oli tallin maskotti ja oli tosiaankin tittelinsä ansainnut: todella kaunis punarautias ori oli varsn taitava kouluratsu ja sijoittuikin koulutaitojensa takia erittäin tiheään tahtiin. Ulkonäöllään Hupi hurmasi myös näyttelykehissä ja toikin meriitin jos toisenkin kotiin useasti. Hupi oli 105cm korkea, mutta osasi kyllä tulla yli, ali tai läpi aidasta kuin aidasta. Sosiaalinen ja pirteä vanhaherra lopetettiin vanhuuden vaivojen takia, kun ori oli saanut lähes 40 jälkeläistä.

ie. Pikku Helpotus oli 100cm korkea, kiltti ja syötävän suloinen shetlanninponirouva, joka tosiaan tiesi oma arvonsa. Vaaleanrautias tamma oli menestynyt näyttelykehissä, vaikka hyppyvoima ei riittänytkään esteille ja tammalla eivät kouluratsastusliikkeetkään juuri sujuneet - osasyy oli toki se, että tammalla oli niin suuret askellajit niin pieneksi poniksi, etteivät ratsastajat pysyneet kyydissä. Heli ehti olla viidellä eri omistajalla 24-vuotiaan elämänsä aikana ja ehti jättää maailmaan 3 varsaa.

e. Keppostiina oli 106cm korkea esteponi, joka toimi perheen tytärten opetusratsuna kunnes lapset siirtyivät suurempiin poneihin ja hevosiin. Tiina oli rauhallinen ja melko kiltti poni, mutta jokapäiväisen itkupotkuraivarin aiheutti itsepäisyys - jos Tiina jotain päätti olla tekemättä, oli kyse sitten pesusta, kavioiden nostamisesta tai laukan nostamisesta, se päätös pysyi - tamma oli kuitenkin niin sympaattinen ja sydäntälämmittävä liinaharjoineen kulkiessaan kunnolla, ettei perhe hennonnut luopua vanhasta ponista, kun kaikki lapset olivat liian isoja jukuripäälle. Tiina ehti ennen 23 ikävuotta sijoittua melko ahkerastikin pienissä luokissa. Rakastettava tamma lopetettiin sydänvian takia 23-vuotiaana, kun tamma oli jättänyt jälkeensä kaksi varsaa.

ei. Kova Kehuri oli itsetietoinen, 104cm korkea, ruunikko orii, joka ehti elää vain 11-vuotiaaksi, sillä orin jalka murtui pahasti ponin kaaduttua esteellä. Erittäin tasokas esteratsu, yksityisponina elänyt shetlanninponiherra ehti niittää mainetta ja kunniaa niin estekentillä, näyttelykehissä kuin siitoshevosenakin - orin jälkeläisiä onkin 53, joista lähestulkoon jokainen on itsepäinen, mutta hyväluontoinen. Kiho oli melko itserakas ja äärimmäisen yhden ihmisen poni-tyyppinen ratsu - ori esitteli itseään kaikin mahdollisin tavoin ja kerjäsi huomiota toinen toistaan hullummilla tempauksilla eikä edes suostunut liikkumaan, jos selässä istui väärä ratsastaja.

ee. Kevään Kertomus oli upea, rautias liinaharja, joka pärjäsi valjakkoponin virassa sekä näyttelykehissä. 106cm korkea poni oli ruusukehai, joka toi usein kotiin tuliaisiksi ruusukkeen ja pokaalin tai pari. Hyvin sijoittunut tamma joutui kuitenkin jättämään kisauran vain 8-vuotiaana, kun tamma loukkasi jalkansa maastossa. Tällöin Kevät siirtyi täyspäiväisesti siitostammaksi ja olikin tuottoisa, 5 varsan emä. Kevät lopetettiin 18-vuotiaana, kun tamma oli jouduttu myymään asuintallin konkurssin takia: tamma joutui kiertelemään monet omistajat ja menehtyi lopulta stressin aiheuttamaan ähkyyn. Kevät oli luonteeltaan ikuisen iloinen ja virkeä ja aina innoissaan työnteosta - seisotus tarhassa valtavan mahan kanssa ei sopinut tamman luonteelle, joka oli osasyy, miksi Kevään jalat menivät hetkessä todella huonoon kuntoon ja tamma joutui kärsimään stressin lisäksi jalkakipuja.

sukuselvitys by Kuroibaka

t. Moonbeam v. Saka (s. 10.09.2013)
o. Sputnik (s. 25.02.2014)
o. Moons Tigger Too! (s. 10.04.2016)

06.02.2014, päiväkirjamerkintä, kirjoittaja: Miltsu
Veikeä shetlanninponiorimme Puh Huijaa, eli Puh sai oman päiväkirjan. Puh on asunut Breawassa jo jonkin aikaa, mutta päiväkirjaa aloitimme kirjoittaa vasta nyt, sillä päätimme aseittaa ponille tavoitteeksi shetlanninponien laatuarvostelussa käynnin. Puhilla on kilpailtu aktiivisesti ja poni onkin yllättänyt talliporukkamme positiivisesti: pienestä ja pyöreästä ponista on kuoriutunut todellinen ruusukehai! Vaikka SHLAn kisaosuuden täysiin pisteisiin onkin jo kerätty enemmän kuin riittävästi sijoituksia, ponilla jatketaan yhä treenaamista ja kilpailemista. Toivottavasti orin menestysputki jatkuu vielä!

27.04.2014 päiväkirjamerkintä, kuulumisia - kirjoittaja: Miltsu
Puh on saanut hieman taukoa kilpailuista, mutta mitään lomaa ori ei ole kuitenkaan saanut. Myös valmentautuminen on jäänyt vähemmälle, sillä ponia on toistaiseksi vuokrattu tallin ulkopuolisille ratsastajille. Olemme myös tehneet ylläpitosopimuksen, jonka mukaan Puh lähtee viettämään kesää Mäkilahtien tallille (evm). Pelkälle lomalle emme ponioria kuitenkaan päästä, vaan se tulee toimimaan kahden jämäkän poniratsastajan kilpaponina. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Viljami Mäkilahti tulee kilpailemaan ja valmentautumaan esteillä ja hänen sisaruksensa Viivi Mäkilahti kouluratsastuksessa. Saapa siis nähdä, kuinka paljon Puh sitten saakaan lomailla laitumilla.

04.06.2014 päiväkirjamerkintä, kuulumisia Mäkilahtien tallilta (evm)
Terveisiä Suomesta! Vaikka Puh ja Evo saapuivat vasta muutama päivä sitten tallillemme, ovat kummatkin jo kotiutuneet. Ai että orit olivat innoissaan päästessään laitumelle. Jo laidunta kohti kävellessä poneilla oli hirmuinen kiire ja niiden päästessä vapaaksi laitumelle, riemu repesi. Sekä Evo, että Puh laukkailivat ympäriinsä omaa, rehevää laidunta. Pari ilonpukkiakin tuli heitettyä. Puh kuitenkin väsähti aika nopeasti ympäriinsä juoksemiseen ja alkoi ahmia heinää mahaansa kiireellä. Ja edelleenkin ponilla on turpa tiukasti kiinni maassa. Huomenna olisi tarkoitus ottaa ainakin Puh liikkeelle, ettei ori pääse lihomaan valtavaksi.

01.07.2014 päiväkirjamerkintä, ratsastustunnilla - kirjoittaja: Viivi Mäkilahden (evm)
Olin tänään Puhin kanssa äitini pitämällä ratsastustunnilla. Puh oli aluksi aika laiskan tuntuinen, ja sitä olisi kiinnostanut kentän reunalla kasvava ruoho huomattavasti työskentelyä enemmän. Menimme Puhin kanssa todella paljon siirtymisiä, pysähdyksestä raviin, ravista käyntiin, takaisin raviin ja taas seis. Riittävästi siirtymisiä tehtyämme Puh alkoi herätä ja liikkua vähän paremmin eteenpäin. Ravissa tekemämme temponlisäykset olivat kuitenkin vähän niin ja näin. Laukoissa Puh nosti laukan nätisti, mutta rikkoi sen aika herkästi. Kun pysyin itse vain tarkkana ettei vauhti hiipunut, se meni kuitenkin ihan hyvin. Ratsastuksen jälkeen Puh pääsi taas takaisin laitumelle Evon seuraan.

07.07.2014 päiväkirjamerkintä, söpiksissä - kirjoittaja: Viola Mäkilahti (evm)
Puh ja Evo matkasivat tänään söpiksiin. Ponit haettiin jo varhain aamulla sisälle puunattavaksi. Puhin ollessa melko siistissä kunnossa, sen kuntoon laittamisessa ei hirmuisen pitkään mennyt. Poniorin lastauksessa sitten aikaa kuluikin. Useita kertoja aiemminkin matkustanut Puh nimittäin sai päähänsä ettei se koppiin menisi. Jonkin ajan kuluttua myös ison heinämahan itselleen ahminut ponimus saatiin traileriin ja päästiin matkaan. Puh otti hälinän näyttelypaikalla aika lunkisti ja ensimmäisenä esittämääni Evoon verrattuna Puh käyttäytyi hyvin nätisti. Poni seisoi hyvin paikoillaan ja oli juuri sitä, mitä pitikin, söpö! Tuomari kommentoikin Puhia suloiseksi oriksi ja kehui myös ponin oikeata nimeä ihanaksi. Sijammekaan ei ollut mitenkään huono, 9/18 aika keskivälissä siis. Myös muut osallistujat antoivat kovan vastuksen ja tuollakin sijalla oli hyvä lähteä taas kotiin päin. Nyt Puhkin suostui kävelemään traileriin heti suosiolla.

25.07.2014 päiväkirjamerkintä, uimaretkellä - kirjoittaja: Viljami Mäkilahti (evm)
Alunperin tarkoituksemme oli tänään lähteä leppoisalle maastolenkille, niin että minä olisin ratsastanut puhia ja äitini ja siskoni ajaneet Evolla. Helteen jatkuessa kuitenkin edelleen, suunnitelmiin tuli pieni muutos. Keksimmekin lähteä uittamaan poneja läheiselle pikkulammelle. Minä ratsastin Puhin lammelle, siskoni ja äitini taluttaessa Evoa perässä. Helteen väsyttämä Puh löntysteli varsin leppoisasti, eikä pelleillyt juuri mitään. Ympärillä pörrääviä paarmoja se joutui huitomaan hännällään jatkuvasti. Ravatessa poniin tuli hieman enemmän puhtia, kun sai juosta hyönteisiä pakoon. Lammella Puh alkoi oikutella, eikä olisi millään tahtonut kastella kavioitaan. Kuitenkin riittävästi käskettyäni, poniori kuitenkin meni veteen ja vähän syvemmällekin, niin että kastuin itsekin. Käännyttiin takaisin rannalle Puhin kanssa ja vaihdettiin siskoni selkään. Viivin kanssa Puh meni nyt oikein nätisti veteen, mutta nyt pysyttiin matalammassa vedessä. Vaikka vesi viilensikin meitä mukavasti, Puh ei tuntunut tajuavan ideaa. Poni vain seistämöllötti vedessä ja tuijotti Evoa hämillään. Ehkä kuitenkin oli vain hyvä, ettei poni alkanut sekoilla. Siskoni sai ratsastaa ponin takaisin kotiin, jossa huuhtelimme Evon vielä kunnolla ja päästimme takaisin laitumelle.

17.08.2014 päiväkirjamerkintä, Puh takaisin Breawaan - kirjoittaja: Viola Mäkilahti (evm)
Kesä alkaa pikkuhiljaa olla ohitse ja syksy tekee tuloaan. Ponit ovat kalunneet laitumet puhtaaksi ja sen näkee ulkomuodostakin. Tallimme omien ponien siirtyessä taas laitumilta takaisin tarhoihin, on tullut aika lähettää Breawasta kesäksi ylläpitoon saamamme ponit takaisin kotitallilleen. Varsinkin Viljami ehti tykästyä Puhiin ja eikä Viivikään olisi sitä halunnut päästää lähtemään, vaikka ori toisinaan keksikin pelleillä. Viljami ehti valmentautua Puhin kanssa melko aktiivisestikin ja kilpaili vaihtelevalla menestyksellä ponilla pienempiä luokkia. Myös Viivi kilpaili ponilla muutamat koulukilpailut, vaikka näissä tietenkin herkemmät ja paremmat liikkeet omaavat isot ponit ja hevoset veivät aina voiton. Kiitos ponien lainasta ja hyvää jatkoa teille! Toivottavasti saamme ponit ensivuonnakin taas majoitettavaksemme.

16.11.2014 päiväkirjamerkintä, irtohypytystä - kirjoittaja: Miltsu
Tänään päätimme ottaa Puhin irtohypytettäväksi. Poniori ei olisi aluksi tahtonut antaa itseään tarhasta millään kiinni, mutta hetken metsästämisen jälkeen saimme Puhin kiinni. Ori sai irtohypytykseen suitset päähänsä ja maneesiin suunnatessamme sillä tuntui olevan intoa. Aloitimme hypyttämisen ihan vain yhdellä matalalla ristikolla, ori kun ei ollut kovin montaa kertaa aiemmin ollut irtohypytettävänä. Vaikka tarhasta hakiessa ja maneesiin tullessa ponilla oli ollut energiaa vaikka muille jakaa, oli kaikki energia yhtäkkiä kadonnut kun poni pääsi estekujalle. Puh ei olisi millään tahtonut pitää laukkaa yllä. Heti, kun tallityöntekijämme meni kujan päätyyn seisomaan rahisevan kauraämpärin kanssa, tuli ahneen ponin kinttuihin vauhtia. Heti kun ori pääsi irti ja kauraämpäriä rahistettiin, Puh suorastaan ryntäsi kujalle ja hyppäsi kaikki esteet vauhdilla. Hiljalleen lisäsimme kujalle esteitä, niin että lopulta poni sai hypätä kolme estettä peräkkäin. Haastavimmassa tehtävässä poni sai ensin hypätä 40cm ristikon, sen jälkeen 50cm pystyn ja lopulta 60cm korkean okserin. Hypytysten jälkeen hikinen poniori sai mutustaa kauraämpärin tyhjäksi ja jäädä loimen kanssa talliin kuivattelemaan.

03.01.2015 päiväkirjamerkintä, kengitys - kirjoittaja: Miltsu
Ilmojen lämmittyä taas vaihteeksi plussan puolelle, osa Breawan tarhoista on muuttunut kuravelliksi. Vaikkemme hevosia ole viitsineet pitkäksi aikaa laittaa liukkaisiin vellitarhoihin laittaa seisomaan, oli Puh onnistunut polkemaan toisen takakenkänsä irti tarhaillessaan. Vaikka poni ei tuntunut kengän puuttumisesta häiriintyvän, kutsuimme kengittäjän lyömään orille uuden kengän jalkaan. Puh on yleensä ollut erittäin mallikkaasti kengittäessä, mutta tänään poni ei ollut yhteistyöhaluisella tuulella. Ori ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan ja pitää jalkaa ylhäällä. Pienen ponin kengitysasennon ollessa jo muutenkin kengittäjälle epämukava, olivat kengittäjän hermot todella kireällä. Lopulta kenkä saatiin kuitenkin laitettua kavioon. Toivottavasti kenkiä ei nyt irtoaisi lisää, tai jos irtoaa, toivotaan ponin olevan ensi kerralla paremmalla tuulella!

4.4.2015 päiväkirjamerkintä, pesu - kirjoittaja: Miltsu
Lämpötila on pysynyt juuri ja juuri plussan puolella ja jatkuvat sateet ovat pitäneet huolen, ettei mudasta ole Breawassa pulaa. Tänäänkin satoi taas kevyesti, mutta päätimme silti laittaa Puhin ulos ilman loimea, sään ollessa riittävän lämmin. Hakiessani ponia takaisin sisälle myöhemmin päivällä, loimen poisjättäminen alkoi todella kaduttaa. Ori oli nimittäin piehtaroinut mudassa oikein sydämensä kyllyydestä. Poni oli yltäpäältä märän kuran peitossa.

Heti talliin päästyämme, talutinkin Puhin suoraan pesupaikalle. Päätin pestä orin nyt sitten kunnolla, ihan hevosshampoon kanssa. Puh yritti aluksi leikkiä hieman vedellä, kuopsutteli sitä ja hamuili turvallaan vesisuihkua. Pian poniori kuitenkin ryhdistäytyi ja seisoi ihan nätisti paikoillaan, antaen minun pestä kurakerrosta pois. Hieroessani shampoota oriin, tuo näytti jopa nauttivan hieman. Samalla sainkin idean, että voisin joskus tilata Puhille hevoshierojan käymään, josko ori pitäisi siitäkin.

Shampoon vaikutettua hetken, pesin shampoon pois ponista. Tumman kuran alta tosiaan paljastui pieni, pyöreä shetlanninponiori. Kuivasin orista suurimmat vedet pois heti. Laitettuani Puhille kuivatusloimen, päästin ponin karsinaansa.

10.10.2015 päiväkirjamerkintä, heijastinmaasto Metsälammen Ratsutallilla - kirjoittaja: Säde (evm)
Hihhei! Tänään oli se kauan odottamani päivä, jolloin lähdimme Metsälammen ratsutallille heijastinmaastoon. Olinkin innoissani etsinyt kaikki Breawassa olevat heijastinvarusteet ja pukenut ne Puhille, mutta vielä ennen lähtöä jouduin luovuttamaan osan heijastimista Miltsulle ja Katrille ja heidän ratsuilleen. Vielä joistain heijastimista luopumisen jälkeenkin pienin poniratsukko, eli minä ja Puh olimme Breawalaisista parhaiten varustautuneet.

Metsälammelle päästyämme ja hevoset ja Puhin hevosautosta ulos otettuamme, totesin minun ja Puhin olevan ainoa shettisratsukko. Puh oli tapansa mukaan vieraassa paikassa aluksi hieman pörheänä mutta kuitenkin täysin käsiteltävissä. Olin varautunut poniorin olevan itse maastossakin vähän säpsy ja hömppä, kuten se yleensä oli, mutta tämä kerta oli näköjään poikkeus. Muiden hevosten kävellessä tietenkin shettistä reippaammin ja isompia askeleita, saimme aina ajoittain ravata poniorin kanssa muita kiinni. Toisten ollessa riittävän kaukana, tuli kyllä Puhiinkin vähän vauhtia, mutta muuten se oli varsin rauhallinen.

Maaston päätyttyä Metsälammen pihalle, riisuin nopeasti poniorin varusteista ja annoin sille muutaman porkkanan kiitokseksi nätisti käyttäytymisestä. Miltsu oli järjestänyt meille karsinapaikat Metsälammelle ja hetken Puhin karsinaa haettuani löysinkin sen. Voi miten suloiselta matala shettisori näyttikään kurkkiessaan sille hieman liian korkeasta karsinasta!

4.3.2015 päiväkirjamerkintä
Puh päätyi tänään synttäriponiksi. Ei, oria ei ole myyty eikä aiota myydä, vaan Breawassa kävi tänään pieni n. 7 pikkutytön joukko joista yksi oli työntekijämme tytär jolla oli syntymäpäivä tänään. Syntymäpäiväryhmä vietti osan päivästään tallillamme, aluksi puunaten yhdessä Puhin ratsastuskuntoon ja lopulta ratsastaen vähän talutuksessa. Lapsilauma taisi olla Puhin unelma, leppoisan pullamössöorin ei tarvinnut paljon muuta kuin seistä unessa paikoillaan ja syödä tarjotut herkut. Ratsastuksessa poniori olisi halunnut jatkaa paikoillaan jököttämistään, mutta pienen suostuttelun jälkeen se suostui löntystämään kaikkien muksujen kanssa muutaman kierroksen. Syntymäpäiväjuhlien loputtua tallilla sekä syntymäpäiväporukka, että poni tuntuivat varsin tyytyväisiltä, pikkulapset ratsastuksen vuoksi ja Puh taas herkkujen takia.

13.03.2016 ERJn alaiset tarinakisat - sijoitus 3/15
Tehtävänanto:
Tarina hevosen näkökulmasta. Aloita tarina sanoilla "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun..". Tarinan ei tarvitse liittyä kilpailupäivään.

Tarina:
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en saanut koko viime kesää laitumella viettää. Alkukesästä pääsin laidunelämän ilon kokemaan, mutta syksyllä laidunaikani supistettiin minimiin. Minua sateet eivät olisi lainkaan haitanneet, mutta ihmiset taas pahoittivat siitä ja laitumen tallautumisesta mielensä. Kaiken huipuksi kehtasivat lihavaksi syyttää, vaikka olin vain miehekkään pyöreä! Jouduin teholiikutukseenkin, mutta aina tilaisuuden tullen söin kaiken tarjolla olleen ruoan ja pidin komean massavan ulkonäköni. Hah! Ei minua niin vain laihduteta!

02.04.2016 päiväkirjamerkintä
Puh käväisi tänään arvostelutapahtumassa Hirnuvuoren Ponitallilla. Poniori yllätti meidät positiivisesti ja oli harvinaisen yhteistyöhaluinen erityisesti tilaisuuden koeratsastaja Senni Suvisen ratsastaessa ponia. Ratsastettavuudesta ja ponin esittämistä askellajeista saadut pisteet olivat odottamiamme paremmat. Yllätykseksemme rakenteestakin ori sai 7 pistettä, vaikka näyttikin melko järkyttävältä talvikarvassaan. Puh palkittiin tilaisuuden lopussa Bronze Premium-arvosanalla, pisteitä ori sai yhteensä 80/100. Olemme oikein tyytyväisiä pronssipalkintoon!

28.04.2016 ERJn alaiset tarinakisat - sijoitus 1/1
Tehtävänanto:
Olet juuri palaamassa hevosesi karsinalle kilpailu paikalla, kun huomaat, että hevosesi on kadonnut. Juokset heti ulos, kun näet tuntemattoman henkilön lastaavan hevosesi traileriin ja kaahaavan pihalta pois. Kirjoita mahdollisimman tarkka kuvaus varkaasta. Oliko hän stereotyyppisen rikollisen näköinen arpikasvoineen ja tatuointineen, vai oliko hänellä kenties jotain outoa yllään? Voit myös piirtää kuvan etsintäkuulutuksesta.

Tarina:
Varastetun Puh-ponini lastasi traileriin lyhyt Peppi Pitkätossun näköinen pikkutyttö. Vaaleaihoisella tytöllä oli selvästi päässään oranssi peruukki, jonka kaksi epäsiististi palmikoitua lettiä sojottivat suorana sivuille päin. Tytön katsoessa minuun päin tyytyväinen virne kasvoillaan, huomasin peruukin alta hapsottavan muutaman mustan hiuksen, jotka ylettivät tuon olkapäille. Päällään tytöllä oli pitkähihainen paita jossa oli keltaisia ja haaleita, punaisia raitoja ainakin hihoissa. Paidan päälle oli puettu polviin ylettyvä keltainen mekko ja mekon alta pilkistivät oranssi-vihreät raidalliset sukkahousut. Tytön mustat tallikengät eivät sopineet lainkaan asukokonaisuuteen.