Who's Unique Rewa

Unique Rewa, kutsumanimeltään vain Uni on selvästi perinyt ripauksen luonteestaan emältään. Uusissa tilanteissa tamma jännittää ja arastelee mutta kotona tamma ei suuremmin säpsy. Oli tilanne kuitenkin mikä tahansa, pahaa tämä tamma ei tee kärpäsellekään.

Taluttaessa Uni kävelee yleensä nätisti vierellä mutta toisinaan tamma saattaa jäädä hidastelemaan ja hörisemään kavereilleen mutta muutama reipas maiskutus riittää jo saamaan tamman hereille. Unen voi hoitaa huoletta vapaana, tamma seisoo nätisti paikoillaan ja hörisee vain tyytyväisenä. Kavioiden puhdistukset ja myös mahanalusen harjaus ovat Unin kanssa täysin ongelmattomia asioita.

Myös varusteiden laitto Unelle on ongelmatonta eikä tammaa tarvitse laittaa tämänkään ajaksi kiinni. Satulan Unelle saa laittaa aivan rauhassa eikä vyönkään kiristäminen tuota ongelmaa mikäli sen tekee hiljalleen reikä kerrallaan. Samantien nopeasti kiristämisestäkin Uni kuitenkin tyytyy vain luimimaan hieman. Suitsienkaan kanssa ei tämän ponitamman kanssa ole hankaluuksia. Yleensä se pitää päänsä nätisti paikoillaan ja ottaa kuolaimet ilman suurempia taisteluita.

Ratsastaa Uni toimii kevyillä avuilla, jo hyvin pienet ja huomaamattomat avut menevät perille. Hieman reippaammistakaan avuista tamma ei kuitenkaan suuremmin hermostu, mitä protestoi ehkä pienellä hännän heilautuksella mutta siihen se jääkin. Unen askeleet ovat hyvin tasaisia ja miellyttäviä istua. Uni on myös hyvin yhteistyöhaluinen ja helppo ratsastaa peräänantoon. Tamma yrittää aina parhaansa, myös tamman heikommilla osa-alueilla kuten vastalaukoissa.

Esteillä Uni on huomattavasti epävarmempi kuin kouluratsastuksessa. Tamma hyppää kyllä kohtalaisen hyvin, mutta se jännittää herkästi ja vaatii paljon kannustusta ja kehuja. Erityisesti erikoisesteet saavat tamman vilkuilemaan esteitä varsin varuillaan ja selkään tarvitaankin hyvin päättäväinen ratsastaja mikäli ponin halutaan niistäkin menevän yli. Tamman päästyä jännityksestä, sillä saa ratsastettua hyvin ketteriä ratoja vaikka nopeimmasta päästä ne eivät välttämättä ole. Esteilläkin poni toki kuuntelee eteenpäin vievät avut mutta kaahaamaan sitä ei saa vahingossakaan.

Maastossa Uni viihtyy parhaiten seurassa. Yksinkin tammalla voi mennä, mutta tällöin se säpsyy ja hermostuu herkästi. Pysyy maastossakin kuitenkin käsissä, myös säikähtäessään. Maastoesteille vaatii päättäväisen ja itsevarman ratsastajan joka kannustaa hyvin epävarmaa tammaa.

o. Spy Rewa (s. 05.07.2017)
o. Ludacritics Ree (s. 20.09.2022)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000)

29.06.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Voi tätä ilon päivää! Jo ikääntynyt Uni ponimme on tiine. Tamma on jo varsonut kahdesti, jättäen Breawaankin ihastuttavan pienen orivarsan, mutta saimme keväällä päähänpiston yrittää saada sille vielä yhden varsan. Kesän alussa Uni matkasikin Scuderia Sierraan hurmaavan, ruunivoikko orin Fairburn Ikaris luokse pienelle lemmenlomalle. Uni lomaili Sierrassa laitumella, tavaten oria lomansa aikana muutamankin kerran ja palatessaan pieni rautiaamme vaikutti varsin tyytyväiseltä lomaansa. Tänään tallimme eläinlääkäri ultrasi Unin ja tamman todettiin olevan kantavana, eli uusintareissua sen ei iloksemme tarvitse tehdä, vaan poni saa jatkaa laidunkauttaan kotitallin laitumella muiden tammojen joukossa ja kasvattaa vatsaansa. Innolla odotamme jo, tuleeko tamma varsomaan vihdoinkin tammajälkeläisen, vai jatkuuko orivarsojen tekeminen yhä.

22.04.2024 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Huh, mikä lämpöaalto Breawankin tiluksille on pitkän talven jälkeen saapunut! Jopa yleensä joka talvena paksun talviturkin kasvattanut ja sen pitkälle kevääseen pitänyt, yleensä viluinen Uni-poni on alkanut hikoilla paksun turkkinsa alla. Jo kilpailuista ja aktiivisesta treenaamisesta eläköitynyt ponitamma on aina aiemmin saanut pitää karvansa ja tiputtaa ne omaan tahtiinsa, mutta nyt talven muututtua suoraan kesälämpöihin, päätimme tällä viikolla helpottaa ponin oloa ja klipata sen.

Rehellisesti sanoen, Unin klippaaminen ei ollut mikään pikahomma, vaikka varsinaiseen ajotoimenpiteeseen ei yleensä kauan menekään. Koska rautias pikkutammamme on vanhoilla päivilläänkin vähän herkkäsielu, eikä ole tottunut karvojen ajelemiseen, päätimme totuttaa sen toimenpiteeseen pikkuhiljaa. Aloitimme projektin ottamalla tamman aluksi vain kuuntelemaan klippauskoneen surinaa ja seuraamaan, kun ajelimme muiden hevosten turkkia. Aluksi jo seuraaminen oli Unille vähän jännää, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi tottua homman seuraamiseen. Projekti jatkui seuraavaksi niin, että tamman ollessa hoitopaikalla, hivelimme ponia sammutetulla koneella ja kiersimme koneen kanssa tamman ympärillä. Selkeästi klipperin ääni oli Unille jännittävin asia, sillä sammutetun koneen kosketus ei aiheuttanut tammassa näkyviä reaktioita.

Ja tänään pääsimme vihdoin itse asiaan: eli käyvän klipperin kanssa kiinni tamman karvoihin! Unin jännittäessä eniten koneen ääntä, päätimme varmuuden vuoksi laittaa ponin korvat kiinni pumpulilla ja ääntä vaimentavalla korvahupulla. Surisevan ja käynnissä tärisevän koneen koskiessa Unia ensimmäisen kerran, se selkeästi hätkähti ja jännittyi, mutta rauhallisen klippaajan ja avustajien myötä tamma rentoutui pikkuhiljaa ja sille saatiin tehtyä pienet vauhtiraidat kylkiin melko nopeastikin. Toivottavasti nyt ponillakin olisi kivempi olla ja liikkua!