Breezy Olivera

Tallikäytävälle kurkkii usein sosiaalinen Veera-poni, jonka mielestä ihmiset ­ uudet ja vanhat ­ ovat aina yhtä ihanaa seuraa. Tamma ilahtuu rapsutuksista ja pysyy hoidettaessa nätisti paikallaan. Vaikka Veeraa voi kutsua tallissa rauhalliseksi, on sillä myös pieniä tammamaisia tapoja. Yksi selvimmistä on vatsan alusen harjaaminen, josta herkkänä päivänä hoitaja saa reaktioksi kimeän hirnahduksen ja pään viskomista. Varusteiden laitto tai pesukarsinassa peseytyminen eivät aiheuta ongelmia tämän ponin kanssa.

Ratsuna Veera on aavistuksen rauhaton. Jos olet seurannut ponin emän Berryn menoa koulukentällä, niin Veeran touhu ei paljon tästä poikkea. Poni kaipaa paljon tehtäviä, vaihtelevuutta ja toimintaa. Sen kanssa on turha hölkötellä vartin verran alkuraveja tekemättä mitään. Jo pienet asetuksen vaihdot, temponmuuntelut ja siirtymiset askellajista toiseen saavat tamman keskittymään. Sillä keskittyessään Veera on ihanan tasainen ja tehokas poni, joka selvittää vaativammatkin koulukiemurat helposti. Sillä on erittäin voimakas laukka, jonka ensimmäinen askel tuntuu lähtevän aina ylöspäin ja vasta sitten edetään oikeaan suuntaan. Käyntiä kannattaa tarkkailla, ettei poni ryhdy liian kiireiseksi, jolloin askel lyhenee lyhenemistään. Veeran kanssa yksi haasteista onkin saada se liikkumaan rennosti pitkin askelein, koko kehoaan käyttäen.

Esteillä poni vasta kuumuukin. Ihan päättömästi se ei sentään juokse, mutta ottaa aika helposti kierroksia laukkaamisesta ja ryntää mielellään kohti seuraavaa estettä. Tästä on onneksi hyötyä uusintakierroksella, jos vain ratsastaja saa pidettyä päänsä kylmänä ja reitin selvänä. Veera on rohkea esteratsu, joka ei pelkää erikoisia esteitä. Sillä on hyvä luontainen kyky ponnistaa sopivalta etäisyydeltä, joten ratsastajan työksi jääkin lähinnä pitää huolta siitä, että estettä lähestytään hyvässä kulmassa. Maastoesteillä ponin rohkeus ja vauhdikkuus asettavat lisähaasteita ratsastajalle. Varsinkin pitkillä laukkapätkillä esteiden välillä on syytä tarkastaa, että Veera on kontrollissa ja kuuntelee. Muutoin esteelle voidaan tulla aikamoisen sekasorron siivittämänä.

Luonne by Aino

o. Zesty Memento Rewa (s. 12.08.2012)
o. Apollo Rown Rewa (s. 05.09.2012)
o. Lancelot Rewa (s. 10.03.2014)
t. Dawnelle Rewa (s. 22.02.2016)
t. Ophelia Rewa (17.06.2016)
o/t. varsan nimi (s.00.00.0000)

20.08.2016 Estevalmennus, valmentajana tvisha
Illan mittaan suuntasin Breawaan valmentamaan Miltsua ja tämän suloista Veera-tammaa esteratsastuksen parissa. Ratsukko oli jo tovin ennättänyt itsenäisesti verrytellä, joten annoin heidän jatkaa samaan tahtiin, samalla itse esteitä kentälle pystytellen. Veera oli selvästi hyvin energisellä tuulella, se mennä puuskutti pää viidentenä jalkana menemään, eivätkä ratsastajan pidätteet tuntunut menevän kunnolla läpi. Pyysin Miltsua siis ottamaan ohjat paremmin tuntumalle ja käyttämään oikein pitkäkestoisia, toistuvia pidätteitä, joilla saimme vähitellen tammaa paremmin kuulolle. Veeran hieman rauhoittuessa sai ratsukko ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille ristikkoesteille, jotka ylittyivät vauhdikkaasti ja jopa liioitellun suurella ponnistuksella.

Ratsukon pelatessa kutakuinkin yhteen lähdimme syventymään päivän päätehtävään, joka tarkoitti siis esteradan läpikäymistä. Olin pystyttänyt kentälle kahdeksan erilaisen esteen radan, joilla oli korkeutta reilun metrin verran. Miltsu sai ratsastaa Veeran tahdikkaaseen, mutta hyvin hallittuun laukkaan, ja sen jälkeen he saivat rueta itsenäisesti suorittamaan rataa molempiin suuntiin. Kuten vähän osasin jo ennustaa, hyppäsi tamma ensimmäiset esteet suurella pompulla ja järjettömällä vauhdilla, ilman sen suurempaa ajatusta. Jälleen Miltsu sai keskittyä huolellisesti läpi menevien pidätteiden antoon, ja jos Veera lähti turhaan rynnimään lähestymisissä, tuli ratsastajan kääntää poni heti voltille ja siirtyä esteelle vasta kun vauhti tasaantui. Rauhoittuessaan tamman hypyt alkoivat näyttämään jo huomattavasti paremmilta, se malttoi lähestymisissä mielensä ja ponnisti esteen yli hyvästä kohtaan. Hyppäämisen makuun päästessä Miltsun tuli huomioida myös hyvä myötääminen esteillä, hän herkästi pidätti ponia turhan paljon ja jäi ikään kuin roikkumaan ohjasta. Yleisesti ottaen Miltsu kuitenkin ohjasi ratsuaan moitteitta, esteen jälkeen hän sai Veeran aina jatkamaan oikeassa laukassa, eikä itse esteilläkään liiemmin suurempia virheitä tullut. Kerran ratsukko tosin tuli yhdelle esteelle hieman huonommasta kulmasta, jonka vuoksi tamma joutui hyppäämään melkeinpä paikoiltaan ja tällöin etujalat veivät ylimmät puomit mennessään.

Tunnin hyppäämisen jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Miltsu sai vielä taivutella Veeraa hetken aikaa ravissa ja sen jälkeen siirtyä käyntiin kera pitkin ohjin. Alku oli tänään hieman hankala tamman vauhtihalujen vuoksi, mutta hyvin Miltsu sai napakalla työskentelyllä paketin lopulta kasaan ja hypyt rullaamaan. Veerasta paljastui valmennuksen mittaan oikein hieno esteratsu, joka ei kyllä aristellut isompiakaan esteitä yhtään painaessaan menemään. Kunhan ratsukko vain löytää sen kuuluisan yhteisen sävelen, sujuu tehtävä kuin tehtävä virheittä.

18.09.2016
Ärrinmurrin murr, vihaan syksyä. Vihaan, vihaan, vihaan. Minkä ihmeen takia syksyjen rankkasateet osuvat juuri niille päiville, joina ne pilaavat koko päivän?! Ainakin tänään kaatosateet sekoittivat minun ja oikeastaan kaikkien mukanani päivän aikana olleiden apulaisten ja ponien päivän.

Vielä aamulla Breawassa kävi jälleen kerran innokas kuhina, kun valmistauduimme porukalla lähtemään estekilpailuihin Leesgrove Poniesiin. Matka Leesgroveen sujui vielä suunnitelmiemme mukaan. Lähestyessämme kilpailupaikkaa, havaitsimme hiekkateiden olevan melko märkiä, mutta olimme vielä varsin optimistisilla tuulilla eikä kukaan osannut arvata, millaiseksi sää muuttuisi päivän aikana.

Kilpailuiden alku Leesgrovessa sujuikin ihan kivasti, joskin tummat pilvet lähestyivät vauhdilla kilpailupaikkaa. Hieman ennen minun ja Veeran 110cm luokan alkua pilvet olivat ankkuroituneet kilpailualueen yläpuolelle ja humps, yhtäkkiä iski kaatosade. Itse pakenin sadetta vauhdilla hevosautolle, jonka olimme joutuneet parkkeeraamaan jo etukäteen kostealle laitumelle tilan puutteen vuoksi. Auton suojassa sain laitettua hohtavan puhtaaksi puunaamani kimon ponitamman kuntoon, ilman että kastuin.

Olin ajatellut äkillisen kaatosadekuuron menevän hetkessä ohi, mutta sade vain jatkui ja jatkui. Lopulta minun oli kuitenkin pakko lähteä sateeseen Veeran kanssa verryttelemään, Leesgroven kaltaisella pienellä tallilla kun ei ollut maneesia jonne kilpailut oltaisi voitu siirtää. Kuten olin hieman ehtinyt jo pelätä, myöskään tallin kenttä ei ollut uusinta huutoa eikä ehkä myöskään uusimmilla ja tehokkaimmilla tekniikoilla hoidettu. Ainakin verryttelyalue oli yhtä kuravelliä ja jo muutaman raviaskeleen jälkeen sekä kimo poni, että valkoiset kilpailuhousuni olivat kuran tiikerinkirjavaksi värittämät. Verryttelyssä ollessani ratsastin säpäkän ponitammani askellajit lävitse, sade jatkui ja kenttä alkoi tulvia vettä. Pysähdyttyäni hetkeksi seuraamaan radalla olevia ratsukoita, suurinosa tuli hylätyksi tai keskeytti. Myös itse päätin peruuttaa osallistumiseni ja niin poistuinkin verryttelyalueelta jo ennen, kuin olin käynytkään radalla.

Myös muut samaan luokkaan kanssani ilmoittautuneet Breawalaiset ratsukot peruivat osallistumisensa viime hetkillä ja niin olimme valmiita lähtemään kohti Breawaa. Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän, vaan hevosautomme meinasi jäädä jumiin litimärälle laitumelle! Juuri, kun olimme aikeissa hälyttää apuvoimia, pääsimme helpotukseksemme liikkeelle. Vihdoin matka kotia kohti saattoi alkaa!

Koko matkan Breawaan asti satoi, eikä sade näyttänyt laantumisen merkkejä vielä kotitallin pihaan päästyämme. Onneksi meillä oli kuitenkin maneesit, jonne saatoin mennä ratsastamaan Veeralta vielä hieman ylimääräisiä energioita pois, ennen kuin aloittaisin taas jo kuivuneiden kurien rapsuttelua pois kimosta ponistani.

29.05.2016
Tänään Veera lähti hieman yllättäen All-Sim Evaluation Stationin järjestämään arvostelutilaisuuteen. Vaikka tähänkin tilaisuuteen lähdettiin parasta mahdollista tulosta hakemaan, siihen ei valmistauduttu mitenkään erikoisesti. Harmiksemme valmistautumattomuus näkyi myös arvostelupaperissa ja tamma sai vain Preferent-arvonimen, joka on siis kaikista mahdollisista toiseksi huonoin.

Eniten tuloksissa jäi kaihertamaan tamman huonot rakennepisteet joita se sai vain kahdeksan maksimipisteiden ollessa 25. Ilmeisesti tamman rakenne ei mielyttänyt tuomaria, harmi. Myös muiden osion pisteet olivat odottamiani huonommat, paitsi kävely talutuksessa, josta se sai täydet pisteet! Yhden osuuden täydet pisteet eivät kuitenkaan kohottaneet lopputulosta niin, että parempi palkinto olisi ollut edes lähellä. Harmi, ettei tilaisuudessa arvosteltu tammoilta hyppyjä, sillä viime kuukausien treenin ansiosta olisimme voineet saada niistä hyvät pisteet. Noh, onneksi tämä tapahtuma ei ollut tärkeysjärjestyksessämme ensimmäisenä ja jatkamme siis treenaamista jossakin kaukana edessäpäin häämöttävää estelaatuarvostelua varten normaaliin tapaan.

25.03.2016
Jihuu, vihdoin pitkällisen työn tulos on palkittu! Ilmoitin Veeran viime kuussa KRJn laatuarvosteluun ja tänään koitti jännittävä arvostelupäivä. Lähdimme varhain aamulla Veeran ja toisen samassa tapahtumassa arvosteltavan hevosen, Lilin kanssa matkaan ja palatessamme illalla takaisin tallille, olin onnesta soikeana. Minulla on nyt kaksi palkittua kouluhevosta! Veera palkittiin tilaisuudessa II-palkinnolla, joka olikin meidän tavoitteemme. Olen siis oikein tyytyväinen ponitammaani.

Vaikka tamma nyt onkin palkittu kouluponi, ei treeni pääty tai edes vähene, sillä tavoitteita on vielä saavuttamatta. Suunnitelmissa on vielä ilmoittaa Veera ainakin ERJn laatuarvosteluun, mutta sitä ei ihan lähiaikoina ole tapahtumassa. Juuri nyt Veera on hieman liian hätäinen esteillä, hypythän sillä ovat jo nyt priimaa mutta menon rauhoittamiseen tarvitsemme vielä valmennusta.

13.03.2016 ERJn alaiset tarinakisat
Tehtävänanto:
Huomaat edellisenä iltana kilpailukutsusta, että 100cm luokassa ratsastajan tulee olla alle 10-vuotias. Liekö Katriina halunnut hieman pientä extraa työhönsä vai sattuikohan tuomarilta ihan vain tahaton moka kutsuun (jälleen kerran). Löydätkö sopivan vai vähän epäsopivamman kuskin kilpahevosellesi viime tingassa? Saatko pelätä silmät päästäsi radan aikana vai yllättääkö naapurin serkun tenava hevoskuiskaajataidoillaan?

Tarina:
Tajuttuani 100cm luokan ratsastajavaatimuksen, ei Veeralle ratsastajan etsiminen enää aiheuttanut paniikkia. Kuuman connemaratamman selkään pääsisi hoikka, mutta 9-vuotiaaksi varsin pitkä Iisa joka oli joka tapauksessa tulossa hyppäämään ensimmäiseen luokkaan tallin shettiksillä. Itseasiassa Iisan kannalta erehdykseni ei ollut mitenkään kamala juttu, tytön nimittäin pitäisi pian siirtyä hyppäämään isommilla poneilla. Kuumat ponit olivat Iisalle jo aikalailla tulleet tutuiksi, mutta toki minua epäilytti se, miten tuo mahtaisi saada pidäteltyä Veeraa. Ponitamma kun sattui hukkaamaan jarrunsa välillä.

Iisan ja Veeran rata oli Iisalle varsin tyypilliseen tapaan ratsastettu. Nuorta tyttöä ei tamman kova vauhti tuntunut pelottavan, vaan Veera sai kaahailla aika mielensä mukaan ja muutaman kerran huusinkin tytölle kentän laidalta käskyn hidastaa. Rata sisälsi paljon tiukkoja käännöksiä ja rohkeita riskinottoja, mutta onneksi Veeran kanssa ne olivat mahdollisia. Poniratsukko pääsikin maaliin ennätysajassa, mutta itse radan loputtua jo, ponin pysäytys meinasi muodostua ongelmaksi sen otettua kunnon spurtin. Lopulta Iisa päätyi ohjaamaan ponin aitaa kohti, johon onneksi tamma lopulta pysähtyi, vaikka hetken pelkäsin myös kenttää kilpailleen tamman hyppäävän aidankin yli.

Toistaiseksi Iisa ja Veera vaikuttavat oikein potentiaaliselta parilta. Pitää miettiä josko heidät nähdään seuraavissakin kisoissa yhdessä.

2.9.2015 maastoestevalmennus, valmentajana Jenna
Alkuverryttelyssä tehtiin paljon erilaisia tempon muutoksia ja siirtymisiä askellajista toiseen, jotta poni saatiin hyvin kuulolle.
Varsinaisena harjoituksena tänään olivat porrastetut hypyt, joita käytiin treenaamassa parilla eri porraskorkeudella. Veera tuppasi kiihdyttelemään tasaisin väliajoin mutta ratsastaja sai ponin pidettyä hyvin aisoissa. Ylös-hypyt sujuivat ratsukolta varsin näppärästi.

Portailta laskeutuminen toikin haastetta enemmän. Veera aprikoi jokaista hyppyä, jolloin ratsastajan oli rohkaistava ponia, jotta hypyt olivat sulavia ja matka pääsi jatkumaan jouhevasti kohti seuraavaa tehtävää.

Lopuksi kokeiltiin pientä rataa, johon sisällytin porrasesteet pariin otteeseen. Radalla toisinaan vauhtia oli runsaasti mutta en puuttunut siihen, sillä ratsastaja sai tamman pidettyä kuitenkin kuulolla. Tukit ja paaliesteet menivät ratsukolta kuin vettä vain. Portailla oli edelleen pientä epäröintiä mutta harjoitusten vuoksi Veera kuitenkin hyppäsi alaspäinkin rohkeammin.

30.1.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Miltsu
Hah, kerrankin osuin nettishoppailemaan varusteita oikeaan aikaan! Viime viikolla Equestrian Pron nettikauppaa selaillessani huomasin kaupassa olevan joitakin tuotteita poistomyynnissä. Jokainen pihi suurtallin pitäjähän varmasti tietää, ettei tarjouksia voi vastustaa. Nyt kaupasta shoppailemani varusteet sai connemara tamma Veera. Tilaamani varusteet saapuivat tänään postissa ja tietenkin niitä nyt piti heti kokeilla! Kummatkin tilaamistani satulahuovista olivat juuri sillaiset, mitä olin odottanutkin. Cassielin picnic-malliston huovan hankin tamman estesatulaan. En pidä estehuopien lyhyydestä ja siksi otin huovan yleismallisena. Monivärinen, harmaata, keltaista, pinkkiä ja sinistä sisältävä huopa näytti varsin hyvältä satulan alla ja jutunhan kruunasivat samaa mallistoa olevat etusuojat. Olin hieman jännittänyt, ovatko suojat sopivan mittaiset mutta hyvinhän ne menivät jalkaan. Yhdistelmä oli niin kivan näköinen, että jätin sen tammalle ratsastuksen ajaksi! Ennen ratsastusta testasin vielä Cassielin floral-kouluhuovan koulusatulan kanssa tietenkin. Tämä hieno huopa kuitenkin sai jäädä kisakaappiin odottamaan seuraavia koulukilpailuita.

30.10.2014. Kouluvalmennus, valmentajana Cery
Ratsukolla oli alkuun hieman ongelmia kun Veera liikkui tahmeasti ja löysi ympäriltä enemmän mielenkiintoisia asioita kuin itse työnteosta. Alkulämmittelyssä käänsimme sen huomiota pienillä asioilla. Paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Veeran muoto alkoi rentoutua ja se liikkui pitkällä, tehokkaalla askeleella. Välillä se kyseenalaisti tiukkaa ohjasotetta heittämällä päätään, mutta kyse ei ollut liian tiukasta otteesta. Veera on ilmeisesti kotitreenissä tottunut hieman löysempään tuntumaan mistä se on ottanut kaiken hyödyn irti liikkuen pitkänä. Oikea ohjastuntuma tuo sen peräänantoon ja ratsastajan on huomattavasti helpompi asettaa ja antaa apuja kun ohjia ei tarvitse kerätä monen metrin päästä.

03.01.2014. Estevalmennus, valmentajana weem
Veera ja Miltsu saivat aloittaa valmennuksen rentoutuen: pitkiä, loivia taivutteluja, rauhallisia siirtymisiä ja pitkät laukkaverryttelyt ennen puomeille siirtymistä. Veeralla oli tuttuun tapaansa meno päällä, ja Miltsu sai kyllä käyttää kaiken rauhallisuutensa saadakseen tamman vähän rentoutumaan ja pitämään höyryt ulkona. Puomitehtävänä oli molemmilla pitkillä sivuilla puomit, toisella kaksi puomia yhdellä välilaukalla ja toisella kolme, joista muodostuneessa tehtävässä ensimmäinen väli oli välilaukalla ja toinen suoraan puomien yli. Veera riemastui puomeille päästyään, mutta malttoi kuitenkin pitää tahdin lähes tarpeeksi rauhallisena, vaikka energistä meno saakin olla. Alkuverryttelyn loppuun nostin kahden puomin tehtävästä jälkimmäisen puomin esteeksi, ja tätä ratsukko sai tulla muutaman kerran ennen välikäyntejä.

Seuraavaksi oli aika hypätä sarjoja. Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla kolmen esteen sarjaa, jossa ensimmäisessä välissä oli siis välilaukka ja toinen oli innariväli ilman laukka-askelta. Miltsu sai, ihmeellistä kyllä, Veeran hyvin hallintaan, ja vaikka laukka-askeleet olivat isoja, oli Veera kuitenkin rento ja hypyt pyöreitä. Muutaman toiston jälkeen ratsukko sai jatkaa kolmoissarjalta suoraan kaksoissarjalle, ja tarvittaessa ratsastaa väliin rauhoittavan voltin. Muutaman kerran Miltsu voltin hyödynsikin, mutta valmennus oli hyvä lopettaa suoritukseen, jossa Veera pysyi hallinnassa niin, ettei välivolttia tarvittu. Valmennuksen sai lopettaa pitkään loppuverryttelyyn, jossa Veera jo vähän näytti väsymisen merkkejä koko valmennuksen ajan täysiä mentyään.

03.09.2012. Kouluvalmennus, valmentajana *lumienkuli*, Alegressa
Ensimäinen valmennustiistain valmennettavista ratsukoista oli tällä kertaa Miltsu ja hänen ponikokoinen ratsunsa Veera joiden valmennustasona oli vaativa b. Ratsukko olikin kuulemma jo suorittanut alkulämmittelyt itsenäisesti, joten päästiin aloittamaan varsinainen valmennus heti ratsukon saavuttua maneesiin. Ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle kootun käynnin ja alkuun käynti onnistuikin hienosti, kunnes Veeran askel meinasi lyhentyä hieman liikaa ja vauhti nopeutua samalla. Kehoitinkin Miltsua antamaan heti ratsulleen pidätteitä, jottei Veeralta pääsisi unohtumaan pyydetty käynti ja jottei vauhti pääsisi nopeutumaan liikaa. Pidätteet auttoivatkin samantien ja koottu käynti onnistuikin loppujen lopuksi erittäin hienosti. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa näyttämään miten onnistuu koottu ravi ja siitä koottuun laukkaan siirtyminen. Molemat pyydetyt askellajit onnistuivat erittäin hienosti ja Miltsun antamat avutkin olivat juuri niin selkeät kuin ratsastajalta voisi toivoakkaan.

Seuraavaksi pyysin ratsukkoa tekemään yhden laukanvaihdon askeleessa. Jotenkin Veera vaikutti tämän aikana niin sanotusti tönköltä ja jäykältä, joten pyysin Miltsua löysäämään ohjia hieman ja sen jälkeen Veera rentoutuikin vähäsen ja kyseinen tehtävä onnistui erittäin hienon näköisesti. Seuraava tehtävä olikin sulkutaivutus sekä ravissa, että laukassa ja tämä onnistuikin molemmissa askellajeissa ammattilaisen tavoin. Pyysinkin ratsukkoa kokeilemaan samaa uudelleen ja tälläkin kerralla suoritus oli täydellinen. Valmennus alkoikin tällä erää lähestyä loppuaan ja niinpä pyysinkin ratsukkoa siirtymään loppuverryttelyihin. Samalla annoin palautteen tästä valmennuksesta joka kuului seuraavanlaisesti: "Ratsukko selkeästi osaa kaiken pyydetyn, mutta Veeralla meinasi käynnin suhteen vauhti nopeutua hieman liikaa. Suosittelisinkin harjoittelemaan itsenäisesti vielä pidätteiden antoa, jotta tamma tajuaisi ettei omin päin voi lähteä nopeuttamaan vauhtia. Lisäksi Miltsu voisi valmennuksista käyttää hieman löysempiä ohjia, jottei Veera toimisi niin tönkösti."